Ilmastopolitiikkaa ei saa tehdä ihmisoikeuksien kustannuksella

Vuoden tärkein ilmastohuippukokous COP27 kokoaa marraskuussa eri maiden johtajat, neuvottelijat ja maailman katseet Egyptiin. Samaan aikaan järjestäjämaan hallinto viherpesee omaa imagoaan, syyllistyy räikeisiin ihmisoikeusloukkauksiin sekä vaientaa ja sortaa sitä kritisoivia kansalaisia. Kansalaisyhteiskunnan rooli on tärkeä ja ihmisoikeuksien kunnioittaminen välttämätöntä ilmastoneuvotteluissa, -päätöksissä ja -politiikassa niin Egyptissä kuin muuallakin.

Vaikuttavia juhlapuheita ja viherpesua

6.–18. marraskuuta järjestetään YK:n ilmastosopimuksen 27. osapuolikokous eli COP27. Ilmastohuippukokous järjestetään tänä vuonna Egyptissä, turisteille tutussa ​​Sharm El-Sheikhissä. Osallistujiin kuuluu valtioiden johtajia, neuvottelijoita ja viranhaltijoita, tutkijoita, kansalaisjärjestöjä, aktivisteja ja mediaa. Kokouksessa päätetään muun muassa Pariisin sopimuksen toimeenpanosta, ilmastorahoituksesta, hillitsemis- ja sopeutumistoimista sekä ensimmäistä kertaa myös ilmastokriisiin liittyvien menetysten ja vahinkojen korvauksista (ns. loss and damage).

Kokouksessa on jo kuultu vaikuttavia juhlapuheita, mutta globaalien sitovien päätösten osalta tuloksesta odotetaan laihaa. Tämän lisäksi kokousta varjostaa se, että tilaa annetaan yritysten ja hallitusten harjoittamalle viherpesulle. Vuosien mittaan kokoukset ovat muuttuneet messujen kaltaisiksi suurtapahtumiksi, joissa yrityksillä ja start-upeilla on omat paikkansa ja paviljonkinsa lobbausta varten.

Kun ilmastokriisistä ja “vastuullisuudesta” tulee yhä tärkeämpi maailmanlaajuinen prioriteetti ja trendi, yritykset aistivat kaupallisia mahdollisuuksia ja haluavat osallistua tapahtumaan. Esimerkiksi viime vuoden kokoukseen Glasgowssa osallistui yli 500 suuriin öljy- ja kaasuyhtiöihin sidoksissa olevaa fossiilisten polttoaineiden lobbaria, mikä oli suurempi määrä kuin minkään maan yksittäinen delegaatio. Tänäkin vuonna COP27-kokouksen yksi pääsponsoreista on suuryhtiö Coca-Cola, joka on yksi maailman suurimmista muovintuottajista.

Egypti vaientaa kansalaisyhteiskunnan kriittiset äänet

Tämän vuoden huippukokous on erityisen ongelmallinen, sillä fossiiliyhtiöiden lobbarien ja viherpesun lisäksi kokouksen järjestäjänä toimivassa Egyptissä ihmisoikeustilanne on erittäin huono. Egyptin presidentti Abdel Fattah al-Sisin hallinto rikkoo kansalaisten perus- ja ihmisoikeuksia laajasti esimerkiksi rajoittamalla mielenosoituksia ja pidättämällä mielivaltaisesti sekä kiduttamalla hallintoa kritisoivia aktivisteja sekä kansalaisjärjestöjen, median ja opposition edustajia. Ihmisoikeusraporttien mukaan Egyptin vapaa kansalaisyhteiskunta on käytännössä kokonaan vaiennettu.

Mitä tämä tarkoittaa COP27-ilmastoneuvottelujen osalta? Egyptin päätös järjestää kokous huippusuojatussa ja kalliissa turistikohteessa rajoittaa paikallisen kansalaisyhteiskunnan osallistumista. Vaikka ilmastoliikkeelle ja mielenosoittajille on varattu kokoontumisalueita, ovat ne varsin rajattuja ja sijaitsevat kaukana konferenssikeskuksesta, poissa neuvottelijoiden ja päättäjien silmistä.

On oletettavaa, että Sharm El-Sheikh on valittu neuvottelujen paikaksi juuri sen vuoksi, että hallinto voisi kiillottaa omaa imagoaan ja sulkea paikalliset kriittiset äänet pois tapahtumasta.

YK:n ihmisoikeusvaltuutetun toimiston asiantuntijat ilmaisivat lokakuun alussa julkaistussa lausunnossaan huolensa Egyptin kansalaisyhteiskunnan vaientamisesta COP27-kokouksen alla. Lausunnon mukaan Egyptin hallinnon harjoittamat pidätykset ja vangitsemiset, kansalaisjärjestöjen lakkauttaminen ja varojen jäädyttäminen sekä ihmisoikeuspuolustajiin ja ympäristöaktivisteihin kohdistuvat matkustusrajoitukset ovat luoneet pelon ilmapiirin. Egyptiläiset kansalaisjärjestöt eivät uskalla osallistua näkyvästi COP27-kokoukseen.

Kansalaisvaikuttamisella ja aktivismilla on korvaamaton rooli muutoksen kirittäjinä

Kansalaisyhteiskunnan roolia muutosvoimana ei voi painottaa liikaa. Jotta kansainvälisissä ilmasto- ja luontokokouksissa tehtäisiin riittäviä ja nopeita päätöksiä ja otettaisiin huomioon myös ne ihmisryhmät, joita ei päästetä päättäviin pöytiin, tarvitaan aktivisteja, kansalaisjärjestöjä sekä kriittisiä toimittajia ja tutkijoita.

Kansalaisyhteiskunnan toiminta kumpuaa useimmiten ihmisten aidoista tarpeista ja halusta luoda yhteistä hyvää.  Sen voima perustuu suuriin ihmismassoihin ja haluun vaikuttaa yhteisiin asioihin, kun taas taloudellisia resursseja kansalaisyhteiskunnan toimijoilla ei yleensä koskaan ole yhtä paljon kuin yrityksillä ja suurten pääomien haltijoilla.

Kansalaisjärjestöt ja aktivistit vaikuttavat usein sellaisten kysymysten puolesta, jotka eivät ole suuryritysten intresseissä. Kansalaisyhteiskunta ajaa nimenomaan vähemmistöjen ja heikommassa asemassa olevien ihmisten, muiden eläinten ja muun luonnon etua. Kansalaisyhteiskunnan poisjäänti COP27-neuvotteluista tarkoittaa siis, että esimerkiksi lasten ja tulevien sukupolvien, alkuperäiskansojen tai vammaisten henkilöiden ääni ei kuulu päätöksenteossa niin hyvin kuin ihmisoikeussopimukset edellyttävät. ​​

Kansalaisjärjestöjen ja aktivistien vaientamisen vuoksi esimerkiksi fossiiliyritysten lobbarien ja poliittisen eliitin ääni saa suhteettoman voiman.

Kansalaisyhteiskunnan rajoittaminen ei kuitenkaan ole pelkästään Egyptin tai autoritaaristen valtioiden ongelma. Myös Euroopassa ja vapaiksi määritellyissä demokratioissa on viime vuosina rajoitettu esimerkiksi kansalaisten mielenosoitusoikeutta. Kansalaisyhteiskunnan tilaa tutkivien raporttien mukaan esimerkiksi Ranskassa ja Britanniassa mielenosoitusvapautta on rajattu lainsäädännöllä. Belgiassa ja Tšekissä kansalaisyhteiskunnan tila on muuttunut vapaasta kaventuneeksi. Suomikaan ei ole tästä kehityksestä irrallaan. Myös täällä on esimerkiksi vaadittu poliittisten päättäjien toimesta kovempia rangaistuksia ja tiukempia rajoja kokoontumisvapaudelle.

Ihmisoikeusloukkaukset kytkeytyvät Suomeen ja Eurooppaan myös historiallisen kehityksen kautta. Olemme hyötyneet siirtomaiden kuten Egyptin alistamisesta ja tukeneet näitä maita epävakauttavia suurvaltoja. Egypti oli vuoteen 1954 Iso-Britannian siirtomaavalta ja vuoden 1956 Suezin kriisi syntyi nimenomaan brittien vastatoimista Egyptin kansallistettua Suezin kanavan. Vuonna 1956 yli 20 % Suomen tuontitavarasta tuli Iso-Britanniasta, joten Suomenkin talous hyötyi väkisin brittien vallasta Egyptissä.

Entisillä siirtomaa-alueilla oikeusvaltion rakenteet ovat usein huterat ja omiin kansalaisiin kohdistettu sorto on usein yhteydessä tähän epävakauteen. Emme saa kuitenkaan sortua kuvittelemaan, että ihmisoikeusloukkaukset tapahtuvat aina jossakin kaukana meistä ja pelkästään meistä riippumattomista syistä. Kansalaisyhteiskunnan on saatava toimia vapaasti niin Egyptissä kuin Suomessakin. Samalla meidän on hoidettava oma osuutemme, jotta ilmastokriisin kaltaiset, yhteiskuntia yhä enemmän epävakauttavat voimat saadaan pysäytettyä.

Ei toimivaa ilmastopolitiikkaa ilman ihmisoikeuksia ja poliittisia vapauksia

Vaikka ilmastokriisin hillitsemisellä ja luontokadon pysäyttämisellä on äärimmäinen kiire ja ilmastohuippukokousten päätökset ovat auttamatta myöhässä, ei se tarkoita, että sosiaalisesta oikeudenmukaisuudesta tai kaikkien ihmisryhmien osallistamisesta voisi joustaa. Tämä pätee niin huippukokousten järjestelyjen, niissä tehtävien päätösten kuin yleisemmin kansainvälisen ja kansallisen ilmasto- ja päästöpolitiikankin osalta.

Viherpesu ja eri neuvotteluosapuolien maissa tapahtuvat ihmisoikeusloukkaukset, mielenosoitusvapauden rajoittaminen ja kansalaisten hiljentäminen on nostettava esille. On hallintojen ja COP-neuvotteluihin osallistuvien delegaatioiden vastuulla pitää ihmisoikeudet ja ilmasto-oikeudenmukaisuus kokousten keskeisenä kysymyksenä nyt ja tulevaisuudessa.

Tulevissa ilmastoneuvotteluissa kansalaisyhteiskunnan roolia on entisestään vahvistettava. Tämä koskee myös vuosittain Bonnissa käytäviä valmistelevia neuvotteluita, joissa suurin osa neuvottelupositioista lukitaan. Erityisesti haavoittuvissa asemissa olevien maiden neuvotteluasemaa tulee vahvistaa. Ihmisoikeusnäkökulma velvoittaa erityisesti länsimaita rajuihin päästövähennyksiin taloudellisten hyötyjen kustannuksella. Ihmisoikeus- ja ilmastokysymykset ovat kietoutuneet tiiviisti yhteen. Yritykset käsitellä toista ilman toista johtavat vain entistä vakavampiin ongelmiin.

****

Kerttu Willamo ja Theo Levlin

******

Kuva: Elokapinan mielenosoittajia kesäkuussa 2021. / Elokapina - Extinction Rebellion Finland