Fortumin tytäryhtiön yhteydet ihmisoikeusloukkauksiin

Suomen ja Fortumin hallintaan siirtyy Uniper-kaupan kylkiäisinä uutta kolumbialaista ja venäläistä kivihiiltä energiantuotannon raaka-aineeksi. Tuotantoketjut ovat herättäneet huolta ja kritiikkiä kansalaisyhteiskunnassa jo vuosikymmenien ajan. Fortumin strategiassa taloudelliset intressit näyttävät ajavan ihmisoikeuksien edelle, kuten myös vastuunpakoilu ilmastokysymyksessä on antanut ymmärtää.

Keilaniemeä lukuun ottamatta kaikki tietävät, että valtio-omisteisen Fortumin päätös avata uusi kivihiilivoimala Saksan Dattelnissa toukokuun lopussa on ympäristön, ilmaston, Pariisin ilmastosopimuksessa asetettujen tavoitteiden ja Suomen hallituspolitiikan vastainen. Tämän lisäksi kaupalla on vähemmälle huomiolle jäänyt ihmisoikeusulottuvuus: Fortumin uuden tytäryhtiö Uniperin toimitusketjut on yhdistetty kolumbialaiseen verihiileen.

Verihiileksi kutsutaan sellaista hiiltä, jonka louhimiseen, tuotantoon ja toimitusketjuihin liittyy enemmän tai vähemmän suoraan vakavia ihmisoikeusrikkomuksia maaoikeuksien polkemisesta murhiin ja tahdonvastaisiin katoamisiin. Erityisesti Kolumbian La Guarijan ja Cesarin maakuntien kaivostoiminta on herättänyt huolta ihmisoikeusrikkomuksista 2000-luvun alkupuolelta asti.

Hiilen hämärtämää kansalaisyhteiskunnan tukahduttamista on harjoitettu myös Venäjän Kuzbasissa. Energiayhtiöitä kritisoineita ympäristöjärjestöjä on painostettu rajusti ja esimerkiksi Ecodefence -järjestön toiminnanjohtaja joutui pakenemaan Venäjältä ja hakemaan poliittiseen vainoon perustuvaa turvapaikkaa Saksasta.

Hiilen alkuperä: tuntematon

Ihmisoikeusjärjestöt ovat pitkään vaatineet hiilen toimitusketjujen avoimuutta, vastuullisuutta ja jo tehtyjen rikkomusten täysimääräistä hyvitystä, mutta tietyt energiayhtiöt ovat kieltäytyneet järjestelmällisesti paljastamasta kivihiilensä tarkkaa alkuperää, ja ne pitävät toimitusketjujen yksityiskohdat pimennossa. Esimerkiksi nyt Fortumin haltuun siirtyvän Uniper kertoo, että suurin osa sen vuonna 2018 polttamasta hiilestä tuotiin Venäjältä (29%) ja Kolumbiasta (22%), mutta se ei suostu paljastamaan hiilen toimittajia tämän tarkemmin. Lisäksi Uniperin polttamasta hiilestä 15 prosenttia oli sellaista, jonka alkuperästä yrityksellä ei omien sanojensa mukaan ollut mitään tietoa.

Salailua ei voida puolustaa alan yleisenä käytäntönä, sillä esimerkiksi ruotsalainen Vattenfall ja myös Fortum itse ovat ottaneet askelia suuntaan, jossa hiilen toimitusketjujen avoimuutta lisätään. Tästä näkökulmasta Uniperin salamyhkäisyys näyttäytyy erityisen epäilyttävänä.

Vastauksena kansalaisjärjestöjen hiilen toimitusketjuihin kohdistamaan paineeseen energiayhtiöt käynnistivät oman Bettercoal -aloitteensa vuonna 2012. On kuitenkin ironista, että energia-alan edistyksellisimmät toimijat Iberdrola ja Naturgy ovat jo ehtineet irtautua tästä aloitteesta lopettaessaan hiilen käytön, vaikka Fortumin blogissa sitä ehdittiin hehkuttaa vielä tänä vuonna.

Bettercoal -aloitteen kyky turvata toimitusketjujen kestävyys näyttäytyy erityisen kyseenalaiselta siksi, että Uniper ostaa sen kautta alle puolet kaikesta polttamastaan kivihiilestä (46%). Fortumin kohdalla Bettercoal-luokiteltua hiiltä on 2/3. Kun Fortumilla tytäryhtiöineen on lisäksi tuotantoketjussa hiiltä, jonka alkuperä on täysi kysymysmerkki, on rehellisyyden nimissä kysyttävä, miten energiayhtiöt voisivat omatoimisesti varmistaa hiilen toimitusketjun vastuullisuuden, jos edes toimittajista ei ole tarkempaa tietoa?

Hiilen alkuperä: väkivaltainen

Kun Suomessa poltettavan hiilen eettisyyttä pyritään korostamaan sertifikaatein ja huolellisilla yhteiskuntasuhteiden strategioilla, nautitaan Fortumin saksalaisilla energiatehtailla hiilestä, jonka hinta on painettu alas aseellisten puolisotilaallisten ryhmien ja ihmisoikeusrikkomusten avulla. Eurooppalaisilla voimalaitoksilla poltettavan kolumbialaisen kiviihiilen verisestä tarinasta on kertonut hollantilainen rauhanjärjestö PAX omassa kattavassa raportissaan.

Erityisesti Kolumbian luoteisosista, La Guarijan ja Cesarin maakunnista, louhittua kivihiiltä varjostavat murhat ja muut  väkivallanteot ja ihmisoikeusrikkomukset. Kolumbian vientihiilestä yli 90% louhitaan näistä maakunnista, mutta ne ovat Kolumbian köyhimpien joukossa, ja kärsivät merkittävistä kaivosten aiheuttamista vesiturvaan ja ilmanlaatuun liittyvistä ongelmista ja muista terveysriskeistä. Kaivosten tieltä on myös pakkosiirretty pois aluetta alun perin asuttaneet yhteisöjä: Esimerkiksi La Guarijassa Tabaco-yhteisön asukkaat pakkohäädettiin kodeistaan 2001, ja 20 vuotta myöhemmin asukkaat ovat edelleen vailla korvaavaa asuinpaikkaa. Erityisen vakavia ovat epäilyt, joiden mukaan kaivosyhtiöt ovat rahoittaneet suoraan aseistettuja ryhmiä, joiden tehtävänä on ollut turvata kaivostoimintaa. Myös Amnesty International on vedonnut muutama vuosi sitten Kolumbian hallitukseen, jotta ihmisoikeuspuolustajiin kohdistetut hyökkäykset alueella lopetetaan ja syylliset saatetaan vastuuseen.

Kestävä toimitusketju on määritelmällinen mahdottomuus

Koska Fortum/Uniperin kaltaiset eurooppalaiset energiayhtiöt eivät tee toimitusketjuistaan läpinäkyviä, on mahdoton nimetä yksiselitteisesti niitä kaivoksia ja ihmisoikeusrikkomuksia, joista yhtiöillä on välillinen vastuu toimitusketjujensa kautta.

On kuitenkin päivänselvää, että ympäristöjärjestöjen toimitilan kaventaminen sekä väkipakolla alkuperäisiltä asukkailta riistetyt maat ovat painaneet hiilen hintaa alaspäin ja turvanneet katkeamattomat hiilentoimitukset eurooppalaisiin voimaloihin, hyödyttäen siten näiden yritysten liiketoimintaa. Uniperkin on erittäin tuottoisa yhtiö ja merkittävä voittojen lähde Fortumille.

Kestävä hiilen toimitusketju on sitä paitsi määritelmällisesti mahdoton vuonna 2020 ja ilmaston jo lämmettyä 1.1 astetta. Vaikka Fortum ja muutamat muut energiayhtiöt ovat parantaneet toimitusketjujensa läpinäkyvyyttä vuosien saatossa, on Euroopassa kivihiili IPCC:n skenaarioihin perustuvien laskelmien mukaan ajettava alas vuoteen 2030 mennessä. Mikäli tämän mukaan toimitaan, ei veristä tai kestävääkään hiiltä tarvita. Dattelnin hiilivoimalan avaaminen toukokuussa 2020 on kuitenkin märkä rätti vasten kasvoja ja puhuu selvää kieltä siitä, että Fortum/Uniperin sanat ja teot eivät kohtaa.

Kirjoittanut Teemu Vaarakallio

Blogia päivitetty 30.6.2020 Fortum Suomen palautteesta. Fortum Suomi kiinnitti huomiota kahteen kohtaan:
1. he ovat nostaneet Bettercoal-luokitellun hiilen osuuden 54 prosentista 66 prosenttiin. Toisin sanoen Fortumin käyttämästä hiilestä kolmannes voi olla alkuperältään mitä vain.
2. Iberdola ja Naturgy eivät ole irtisanoutuneet Bettercoal-aloitteesta vaan "lopettaneet jäsenyytensä luovuttuaan hiilen käytöstä". Mielestämme Fortum Suomi halkoo tässä hiuksia, sillä asian ydinhän ei muutu: edistyksellisimmät toimijat luopuvat hiilen käytöstä, toisin kuin Fortum. Bettercoal-aloite ei ole tarpeeksi.
Huomattavaa on, että Fortum Suomi ei kiistänyt bloggauksen keskeisiä väitteitä sen tytäryhtiön yhteyksistä ihmisoikeusloukkauksiin.