Kolme runoa
Nykyhetken turvallisuuden illuusio, tietoisuus, että ilmastokriisiä ja luontokatoa aiheutetaan lisääntyvästä tietoisuudesta huolimatta, päättäjien kyvyttömyys vastuunkantoon, rakkauden, riittämättömyyden, syyllisyyden ja turhautumisen kokemukset herättävät tunteita ja ajatuksia. Kolme kapinallista käsittelevät näitä teemoja alla runojen muodossa.
Tuulia Reponen, Outi Leskinen ja Minna Kanerva
Rohkeita
se tulee hyökynä
en tahdo en tahdo
alistua ahdistukseen
hyväksyä tuhoa
haluan vielä tulevaisuuden
jotain jota odottaa
mikseivät päättäjät
päätä olla rohkeita
ottaa riskin
tehdä oikein
miksi lasten
miksi nuorten
miksi tavallisten ihmisten
pitää olla rohkeita
se tulee hyökynä
annan sen tulla
annan sen mennä
ehkä minäkin
olen rohkea
Minna
**********
Rakkauden manifesti
Tiistaiyönä syntyi uusi nisäkäs maailmaan
karvaton, hurjasti rääkyvä avuton rääpäle
Sanovat kahdella jalalla kävelevän aikoinaan
nyt on täysi työ pitää päätä paikoillaan
Onnekseen sattui syntymään Pohjolaan
vanhemmille koulutetun keskiluokan
äidille ja isälle, jotka hellii, hoivaa, huolehtii
päätä satutuokion jälkeen suukottamaan ehtii
”Kyllä me hänessä elämän ihme tehtiin
suhteen rakkaus lapseksi manifestoitiin”
Vuonna 2032 kolme vuotta h-hetkeen
rakkauden manifesti kysyy kummiltaan
”Miltä talvi näytti? Nyt on tummaa vaan.”
Niin kohtelias, ettei syyllistä kummiaan.
”Tokko itsekään muistan”, mumisen hiljaa
”Ei siitä nyt oo niin kauaa!” ”Hyvä on, jaa,
oli tykkylumen alla notkuvia puita, viljaa,
timantteina kimmeltäviä kinoksia ja
kallion seinämästä tippuvia jääpuikkoja”
”Mitä on tykkylumi? Liittyykö se tykkeihin?”
Havahdun luokkahuoneessa lavarunokurssilla
tuijotan liitutauluun nojaavaa joulukorttia
Mietin rikkaiden omaisuuden verollepanoa:
millaisen ihmeen vaatii, että aiheuttaja korvaa
tuhoamansa elämän puitteet lotossa hävinneille
vuosisatoja kolonisoiduille kansoille, teille,
varttuville nuorille, joita vanhemmat rakastaa
liian paljon kertoakseen koko totuuden
liian vähän ryhtyäkseen nyt vastarintaan
vallankumous on sotkuista ja epävarmaa
Tuulia
**********
Summer Night City
In the darkness you can imagine everything is fine.
In the darkness you can imagine that beyond the bike path, beyond the few trees, and beyond the
hum of traffic there is a wilderness, a forest that will continue for hundreds of kilometres.
In the darkness you can imagine that the trees that stand so big, and so dark, so solemn will never be
felled
They will die of storm, or of old age, and as they die they will just fall down, rot and nurture
Give life to all the fungi, all the moss, all the bugs and all the beings that feed on them
In the relative darkness of the summer night
you can imagine that in the winter the darkness is real
No artificial light to wreck the circadian rhythm of insects, and birds, and man too; come to think
of it
In the darkness, when there's almost no one around
no people, no electric scoots, no cars - rather more bunnies and thrushes -
one can imagine that even the people in the West have learnt to tread light on Earth.
In the darkness you can imagine that.
In the darkness, as I ride, I can smell, not
only the sewer, not only the polluted river (though it is
much clearer now than some years ago) but the vegetation,
the biosphere around me. I can feel, I can hear, I can see
and I can smell. The warmth, the humidity on my skin
The air of the night wrapping me in.
For a while I can imagine, I can play
for awhile that things are all right.
They are not, the world is not, all right, my life is not all right, but for a while I get a glimpse
what it must feel like
as one is loved, and loves
Oh well. In the darkness, one gets to meta.
Gettin' closer to where I live.
Should I grow roots here? to some especial, some particular place? or shall I just call Earth "home"?
Can I? How broken and fragile they woud be?
Gettin' closer to where I live. The "heat island" phenomenon is very discernible now
More buildings, more asphalt, more people.
In the darkness you can drive by the very familial crossroads you were supposed to take!
In the darkness you can imagine that the road goes on forever, that carbon budget goes on forever,
that life never ends, that you can always ride and
there is always night
Almost at home, or where I reside. The heat island phenomenon really getting strong. I'm content
I guess I have A/C, all eco labeled energy of course.
But I digress
In the darkness
Outi
(One summer eve I went to pick some rhubarb from a friend's garden, and water their plants, and as I rode back with my bicycle I thought of this. The ride was from northern suburbias of Helsinki to the more central parts of the city.)
**********