Miksi vesihuollon yksityistäminen liikuttaa Elokapinaa?

Kirjoittaja taustoittaa hallituksen pyrkimystä kannustaa vesihuollon yksityistämiseen uudistettavana olevalla vesihuoltolailla. Kirjoitus asettaa lainvalmistelun kontekstiinsa ja näyttää, ettei kyse ole vain nykyhallituksen päähänpistosta. Pyrkimys jatkaa vuosikymmenten kansainvälistä liikettä, jolla elämälle välttämätön vesi kaapattaisiin voitonteon välineeksi. Samalla teksti avaa maailmanlaajuisten liikkeiden kamppailua tämän peruselinehdon puolesta.

Teksti: Olli-Pekka Haavisto

Viime aikoina on käyty julkista debattia vesihuollon yksityistämisestä ja sen estävän lainsäädännön valmistelusta. Kimmokkeen aiheen käsittelylle on antanut kansalaisaloitteen Vesi on meidän - kansalaisaloite vesihuollon yksityistämisen estämiseksikäsittely eduskunnassa. Aloite pantiin vireille 31.1.2020, ja se keräsi alle vuorokaudessa tarvittavat 50 000 kannatusilmoitusta, kaikkiaan lähes 90 000 kannatusta.i Vesihuoltolain uudistamista koskevan hallituksen esitysluonnoksen lausuntokierros päättyi 30.9.2024 ja se keräsi yli 120 lausuntoa. Lopullinen lakiehdotus annetaan eduskunnalle loppukeväästä 2025.ii

Mediakeskustelu syntyi, kun uutisoitiin, että käsittelyssä edennyt lakiehdotus jätti yksityistämiselle takaportin. Esimerkiksi Helsingin Sanomat otsikoi lokakuun 6. päivänä: ”Veden yksityistäminen piti estää, mutta aloitteen tekijöiden mukaan hallitus jättää nyt sijoittajille oven auki”.iii

Seuraavana päivänä Länsi-Savo-lehti uutisoi Vesilaitosyhdistys ry:n toimitusjohtaja Riku Vahalan sanoneen olevan aivan välttämätöntä, että vesihuollossa yksityisellä on selvät rajat. Ilman rajoja hän näki vaarana vesilaitosten joutumisen ”yksityisen pääoman pelinappulaksi”. Vahala huomautti, ettei omistuksen prosenttimäärä sellaisenaan kerro todellisesta päätäntävallasta. ”Jos yksityisen omistajan omistusosuus on esimerkiksi 49 prosenttia, ja loppuosuus on jaettu useamman kunnan kesken, ei kuntien tosiasiallinen määräysvalta välttämättä toteudu.”iv Vuonna 1956 perustettu Vesilaitosyhdistys ry. on vesihuoltoalan yhteistyöjärjestö, jonka jäseninä on noin 300 vesihuoltolaitosta. Nämä kattavat noin 90 prosenttia Suomen vesihuollosta.v

Yle tiedotti 9.10.2024 hallituksen lakiluonnoksesta seuraavasti: ”Nyt tuore lakiluonnos sallisi ulkomaisille sijoittajille kuitenkin 49 prosentin omistuksen.”vi

Vesihuoltopalvelu käsittää useita osia: veden ottamisen pinta- tai pohjavesistä sekä vedenpuhdistuksen, veden johtamisen verkostossa vedenkäyttäjille, viemäröinnin eli jäteveden poisjohtamisen, jäteveden puhdistuksen, veden palauttamisen takaisin luontoon ja puhdistamolietteen käsittelyn ja ravinteiden kierrätyksen.vii

Suomi.fi-sivuston mukaan, joka on osa EU:n Your Europe -portaalia, Suomessa vesihuolto on kuntien järjestämä palvelu, jonka käytännössä toteuttaa vesihuoltolaitos. Se voi olla esimerkiksi kunnan omistama yhtiö tai asukkaiden perustama osuuskunta. Isot vesihuoltolaitokset ovat pääsääntöisesti kuntien omistuksessa. Osuuskunnat taas ovat yleensä pieniä ja toimivat usein haja-asutusalueella.viii Rajattuja toimintoja on voitu ja voidaan ulkoistaa yksityiselle toimijalle sopimuksella. Ulkoistetuista toiminnoista yleisimpiä ovat uusien verkostojen suunnittelu, mittarinvaihto, karttatiedon ylläpito ja keräys, vesijohtovuotojen korjaus sekä viemäreiden avaus. Rajattuja toimintoja voidaan myös tarvittaessa ostaa tai kilpailuttaa.ix

”Sellaisia osakeyhtiömuotoisia laitoksia, jotka ovat yli 50 prosenttisesti yksityisessä omistuksessa, on alle 20. Nämä ovat pääosin pieniä, muutamaa tuhatta asiakasta palvelevia laitoksia, lukuun ottamatta yhtä teollisuuslaitoksen yhteydessä toimivaa jätevedenkäsittelylaitosta.  - - Yksityiset omistajat ovat yleisimmin yksityishenkilöitä, jotka ovat myös laitoksen asiakkaita, paikallisia pankkeja, osuuskauppoja tai muita paikallisia yrityksiä sekä joissakin tapauksissa teollisuuslaitoksia."x

TAUSTAA VEDESTÄ

Aihe on elintärkeä kaikille ihmisille, sillä vesi on olennainen asia paitsi ihmisten elämälle ja terveydelle myös kaikelle, mitä tällä planeetalla tapahtuu. Jo peruskoulussa opetetaan, että juomaveden täydellinen puute johtaa muutamassa päivässä kuolemaan, mutta heikko veden laatu ja/tai rajoitettu saatavuus aiheuttaa vähitellen monenlaisia terveyshaittojaxi sekävaikutuksia kognitiiviseen toimintaan erityisesti lapsilla ja vanhuksillaxii.

Sana ”kaikelle” ei ole liioittelua luonnontieteiden näkökulmasta: ”Sekä orgaanisten että epäorgaanisten aineiden osatekijänä samoin kuin liuotin-, reaktio- ja kuljetusväliainetoimintojensa vuoksi vesi on olennainen kaikille Maan elollisille ja ei-elollisille prosesseille.- - vedellä on erityisiä fysikaaliskemiallisia ominaisuuksia, joilla on perustavaa laatua oleva merkitys ekosysteemien aineelle ja energiabudjetille.”xiii

Kaikelle-sana ei ole liioittelua liike-elämän käännäkökulmasta: ”Vesi on välttämätöntä teollisuudelle, ja sen saatavuus laadullisestija määrällisesti riittävästion tärkeä investointipäätösten tekijä”, todettiin jo 2006 teollisuusjohtajien ja vesitutkijoiden yhteisen konferenssin kutsukirjeen ensimmäisenä virkkeenä.xiv Aquatech, maailmanlaajuinen vesiteknologian ja -palvelujen monialayritys, kertoo verkkosivullaan, että ”vedenkäyttö on perustavanlaatuinen hyödyke lähes jokaisessa valmistus- ja tuotantoprosessin vaiheessa kaikkialla maailmassa - - - riippumatta siitä, onko kyse ruoasta, jota syömme, tai tuotteista, joita kulutamme, vettä tarvitaan lähes jokaisessa tuotantovaiheessa eri teollisuudenalojen valtavassa joukossa”.xv

Maailmanlaajuisesti maatalous on suurin vedenkuluttaja, mutta Suomessa kaikkien eri sektorien kulutus huomioiden - maatalous, teollisuus, kunnallinen käyttö sekä kotitaloudet – suurin vedenkäyttäjä on metsäteollisuus. Näin sanoo waterinfo.fi, joka on tutkimuspohjainen Suomen ympäristökeskuksen, ELY-keskusten, Suomen ilmatieteenlaitoksen ja Tulvakeskuksen yhdessä tuottama verkkosivusto.xvi

Kun puhutaan juomavedestä ja sanitaatiosta, eli kunnallisen vesihuollon kotitalouksia ja julkisia rakennuksia koskevasta osasta, on hyvä pitää mielessä, millaiset ristikkäiset edut monilla käyttäjäryhmillä on. Yksi asia on, mitkä käyttäjäryhmät saavat makeaa vettä ja jätevesihuoltoa käyttää ja kuinka paljon, ja toinen asia, miten tämä asukkaiden arkea välittömästi koskettava vesihuolto järjestetään. Tähänkin yksityistämisen kielto liittyy olennaisesti.

VESI IHMISOIKEUTENA JA MITEN SE SAATIIN AIKAAN

YK:n ihmisoikeussopimukset tehdään ja on tehty maailmanlaajuisesta näkökulmasta. Siksi niissä on otettava huomioon seikkoja, jotka Suomen näkövinkkelistä saattavat näyttää epäolennaisilta.

Puhtaan juomaveden ja sanitaation saatavuus on kansainvälisesti tunnustettu ihmisoikeus, joka perustuu muun muassa YK:n yleiskokouksen vuonna 1966 hyväksymän Taloudellisia, sosiaalisia ja sivistyksellisiä oikeuksia koskevan kansainvälisen yleissopimuksenxvii 11 artiklan 1 kohdan mukaiseen oikeuteen riittävään elintasoon. Sopimus on ratifioituna tullut voimaan Suomessa 3.1.1976xviii.xix

Vaikka YK:ssa päätettiin yllämainitusta sopimuksesta jo 1960-luvulla, veteen ei yleisesti kiinnitetty riittävää huomiota vuosikymmeniin. YK:n yleiskokous julisti 1980-luvun Kansainväliseksi juomavesi- ja sanitaatiovuosikymmeneksi (International Drinking Water Supply and Sanitation Decade)xx, mutta suurempaa huomiota herätti vasta Rio de Janeiron vuoden 1992 Earth Summit eli YK:n ympäristö- ja kehityskonferenssi, jonka toimintasuunnitelmassa Agenda 21:ssaxxi käsiteltiin laajemmin vettä ja sanitaatiota, sekä ehdotettiin Maailman vesipäivän perustamista. Sen YK:n yleiskokous toteuttikin vuonna 1993 päätöksellään A/RES/47/193 pidettäväksi vuosittain maaliskuun 22. päivänä.

Tämä ja merkkipäivän synnyttäneet vuosia kestäneet kansainväliset keskustelut niin huippukokouksissa kuin ruohonjuuritasolla sai kansainvälisen vesibisneksen havahtumaan.

Merkkipäivä ei silti vielä merkinnyt veden ihmisoikeudeksi julkistamista.

VESIBISNES HERÄSI VOITTOMAHDOLLISUUKSIIN

Monikansallisille vesialan yhtiöille heikkenevä makean veden tila näyttäytyi huomattavina tuotto-odotuksina. Esimerkiksi The Economist -lehdessä vuonna 1992 alkoi kampanja julkisten vesijärjestelmien ja luonnonvesien yksityistämiseksi. Siinä kirjoitettiin: ”Vain hyväksymällä vesi kauppatavaraksi ovat mielekkäät päätökset mahdollisia.”xxii

Samana vuonna pidetyssä International Conference on Water and the Environment -konferenssissa vahvistettiin niin sanotut Dublinin periaatteet, joihin kuuluu muun muassa, että ”vedellä on taloudellista arvoa kaikissa sen kilpailevissa käyttötarkoituksissa, ja se olisi tunnustettava taloudelliseksi hyödykkeeksi”.

Tutkija Karen Bakker kirjoitti vuonna 2002 Annals of the Association of American Geographers -tiedejournaalissa, että lukuisat kansainväliset, monenkeskiset ja kahdenväliset järjestöt, kuten Maailmanpankkiryhmä, ovat hyväksyneet Dublinin periaatteet.xxiii Tästä tuli Maailmanpankkiryhmän uusliberalistinen markkinatalouslinjaus vedelle. Se kirjasi vuoden 1993 dokumenttiinsa: ”Maailmanpankin ehdottaman uuden lähestymistavan ytimessä on kattavan poliittisen kehyksen hyväksyminen ja veden käsitteleminen taloudellisena hyödykkeenä sekä hallinto- ja toimitusrakenteiden hajauttaminen, hinnoittelun lisääminen ja sidosryhmien laajempi osallistuminen.”xxiv

Maailmanpankkiryhmän ja sen veljesorganisaation Kansainvälisen valuuttarahaston (International Monetary Fund IMF)xxv kautta ajattelu vedestä kauppatavarana levisi ympäri maailmaa, käytännössä lähes kaikkialle paitsi Pohjois-Koreaan.

Kampanja kiihtyi edelleen, kun Maailman terveysjärjestö WHO tiedotti 1995, että tuolloin: ”Joka kahdeksas sekunti kuolee lapsi veteen liittyviin sairauksiin. Joka vuosi yli viisi miljoonaa ihmistä kuolee tauteihin, jotka ovat yhteydessä heikkolaatuiseen veteen, epäpuhtaisiin kotiympäristöihin ja puutteelliseen eritteiden hävittämiseen”.xxvi Kuten virtuaalinen yrityspalveluyritys Conversational nykyäänkin opettaa, siitä mistä on niukkuutta, voi tehdä kauppaaxxvii. Synkeistä seurauksista sai lukea lukuisista kansalaisyhteiskunnan toimijoiden ulostuloista.

Vesiaktivistit ovat tiedottaneet monin tavoin maailmanlaajuisen veden yksityistämisen vastaisistakampanjoista ja eri puolilta maailmaa tapahtuneista yksityistämisen surkeista seurauksista sekä julkisen vesihuollon menestyksistä. Johtaja David Hall, Public Services Intenational Research Unit -yksiköstä (PSIRU) Greenwichin yliopistosta vetää yhteen useilla kielillä julkaistussa artikkelikokoelmassa Reclaiming Public Water: ”1990-luku oli veden epäonnistuneeksi osoittautuneen yksityistämisen vuosikymmen”.

”Yksityistämiseltä odotettiin suurempaa tehokkuutta ja alhaisempia hintoja, suurempia investointien määrää etenkin kehitysmaissa, sekä vesi- ja sanitaatiohuollon laajentumista johtoverkon ulkopuolellea oleville köyhille. Todelliset kokemukset ovat olleet toisenlaisia. - - - Yritykset eivät ole onnistuneet investoimaan niin paljon kuin oli toivottu; infrastruktuurin sijoitetut investoinnit alkoivat pudota 1990-luvun lopulla, ja myös kehityspankkien investoinnit vähenivät. Hinnat ovat nousseet, mikä heijastaa yritysten voittovaatimuksia suhteessa sijoitettuun pääomaan. Kun sopimuksissa määriteltyjä tavoitteita ei ole saavutettu, on sopimuksia pikemminkin heikennetty kuin vahvistettu.”xxviii

AKTIVISTIEN VOITTO: VESI JULISTETAAN IHMISOIKEUDEKSI

Kilpailu vähenevistä makeanveden varoista oli kiihtymässä vuosituhannen vaihteen molemmin puolin. Paheneva tilanne johti maailmanlaajuisen Water Justice Movement -liikkeen syntyyn ja organisoitumiseen ajamaan juomavettä ja sanitaatiota YK:n selväsanaisesti tunnustamaksi ihmisoikeudeksi.

Liikkeen keskeisenä innostajana nähtiin kanadalainen Maude Barlow, lukuisten vesikirjojen kirjoittaja, Blue Planet Project -hankkeen perustaja sekä toimija lukuisissa kansainvälisissä järjestöissä kuten Food and Water Watchissa. Hänelle myönnettiin vaihtoehto-Nobeliksi sanottu Right Livelihood -palkintoxxix vuonna 2005.xxx,xxxi – Ilman häntä ei tämäkään kirjoitus olisi syntynyt.

Silti on sanottava, että yksi erinomainenkaan toimija ei riitä. Ilman tuhansia vesiaktivisteja ympäri maailmaa, joiden nimiä ei julkisuudessa tunneta, mitään ei olisi tapahtunut.

Tavoite saavutettiin, kun YK:n yleiskokouksen 28.7.2010 päätöslauselma vahvisti, että yleiskokous ”tunnustaa oikeuden turvalliseen ja puhtaaseen juomaveteen ja sanitaatioon ihmisoikeutena, joka on olennainen edellytys elämän ja kaikkien ihmisoikeuksien täysimääräiselle nauttimiselle”.xxxii

Päätöksen jälkeen Amnesty International tiedotti tyytyväisenä: ”Päätöslauselmassa uudelleen vahvistetaan, että oikeus veteen ja sanitaatioon sisältyy implisiittisesti [= asiayhteydestä pääteltävissä olevasti]useisiin ihmisoikeussopimuksiin, kuten Taloudellisia, sosiaalisia ja sivistyksellisiä oikeuksia koskevaan kansainväliseen yleissopimukseen (ICESCR), jonka sopimuspuolena on 160 valtiota, ja YK:n yleissopimukseen lapsen oikeuksista (CRC), joka on ratifioitu lähes kaikkialla maailmassa, ja että ne ovat siten oikeudellisesti sitovia oikeuksia.”xxxiii

EUROOPAN UNIONIN ENSIMMÄINEN LÄPIMENNYT KANSALAISALOITE RIGHT2WATER.

Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivissä 2000/60/EY, niin sanotussa vesipuitedirektiivissä, vuodelta 2000 todetaan ensimmäiseksi: ”Vesi ei ole tavallinen kaupallinen tuote, vaan pikemminkin perintö, jota on sellaisena suojeltava, puolustettava ja kohdeltava.”

Virke toisaalta kumoaa The Economist -lehdessä esitetyn näkemyksen vedestä kauppatavarana niinkuin mikä tahansatuote, mutta toisaalta jättää avoimeksi mahdollisuuden vesihuollon yksityistämisestä.xxxiv

YK:n yleiskokouksen päätöslauselma antoi mahdollisuuden vaatia myös Euroopan unionilta johdonmukaisuutta ja toimeen ryhtymistä vesi-ihmisoikeuden toteuttamiseksi alueellaan. Ympäri Eurooppaa 120 kansalaisjärjestöä ja joukko ammattiliittoja ryhtyivät vuosina 2012–2013 keräämään kannatusilmoituksia EU-kansalaisaloitteeseen Right2Water, jota Suomessa edistettiin sloganilla ”Vesi on perusoikeus”.

Merja Launis Julkisten ja hyvinvointialojen liitto JHL:sta taustoitti perustetta aloitteelle kokemuksilla, joiden mukaan Euroopassa ja maailmanlaajuisesti oli ollut huonoja kokemuksia yksityistetyistä vesiyhtiöistä. Monikansallisten vesiyritysten hinnoittelu oli ylittänyt ihmisten maksukyvyn ja veden laatu heikentynyt.xxxv

EU-kansalaisaloitteella pyrittiin varmistamaan, että vesi pysyy Euroopassa julkisena palveluna ja julkishyödykkeenä. Tarvittiin vähintään miljoona kannatusilmoitusta EU:n silloisista jäsenmaista ja 1 884 790 allekirjoitti aloitteen. Keskeinen, 18 eritellyn vaatimuksen joukossa oli ja on edelleen tämä: ”Varmistetaan (turvallinen, puhdas ja kohtuuhintainen) vesi- ja jätevesihuoltopalvelut kaikille EU:n jäsenvaltioiden kansalaisille.”.xxxvi

EU:n komissio kuitenkin kiemurteli. Se tilasi aihetta koskevan selvityksen konsulttitoimisto Rambollilta, joka toteutti tutkimukseksi luonnehtiman selvittelyn Study on water services in selected Member Statesheinäkuussa 2015. Tohtori Emanuele Lobina PSIRU:sta kommentoi selvitystä helmikuussa 2018 Euroopan julkisten alojen ammattiliittojen federaation EPSU:n toimeksiannosta. Hän oli siihen mennessä tehnyt poliittista tutkimusta ja toimittanut asiantuntijatietoa kansainvälisille järjestöille, kansallisille ja paikallisille hallituksille, yleishyödyllisille laitoksille ja niiden järjestöille, ammattiliitoille ja kansalaisyhteiskunnan järjestöille yli 20 vuottaxxxvii.

Lobina vastasi 19-sivuisessa kommentissaan yksityiskohtaisesti todeten muun muassa: ”Tutkimus ansaitsee kiitosta siitä, että siinä käsitellään korruption kaltaisia tärkeitä kysymyksiä, joita liian usein laiminlyödään vastaavissa tutkimuksissa. Tutkimuksessa käsitellään kuitenkin valikoivasti teknisiä indikaattoreita, asiakirjatarkastuksia ja sidosryhmähaastatteluja, joten se tulkitsee virheellisesti todellista vesihuoltopalvelujen uudistusta. Seurauksena vääristyneestä lähestymistavasta tutkimus antaa ruusuisemman kuvan liberalisoidun vesihuollon tuloksista ja yksityistettyjen vesihuoltotoimintojen tulevaisuudennäkymistä kuin todelliset kokemukset oikeuttavat, eikä se tee oikeutta julkisten palvelujen tarjonnalle.”xxxviii

KAMPPAILU VESI-IHMISOIKEUDEN TOTEUTTAMISESTA EI OLE PÄÄTTYNYT

Kuluvan vuoden Maailman vesipäivän julkilausumassa EPSU esitti vaatimuksen Euroopan komissiolle: ”EPSU kehottaa Euroopan komissiota tehostamaan toimiaan luovuttamattoman vedensaanti- ja sanitaatio-oikeuden puolesta. Lupauksistaan huolimatta komissio ei ole vielä käynnistänyt ensimmäisiä askeleita kohti vesivarojen resilienssiä [eli toimintakykyä ylläpitävää joustavuutta] koskevaa direktiiviä, vaikka köyhyys leviää edelleen, saasteskandaalit lisääntyvät ja ilmastonmuutos muuttaa yhä enemmän veden kiertokulkua.”xxxix

Tämän vuoden huhtikuussa päivitetty Euroopan parlamentin sivusto Faktatietoa Euroopan unionista pitää edelleen ovea auki vesihuollon yksityistämiselle. Sivustolla sanotaan: ”Vesi ei ole pelkästään kaupallinen tuote, vaan se on myös julkinen hyödyke ja rajallinen resurssi, jonka laadusta ja riittävyydestä on pidettävä huolta ja jota on käytettävä kestävällä tavalla.” Virke sisältää implisiittisesti ajatuksen, että vesi on ensisijaisesti kaupallinen tuote ja toissijaisesti myös julkinen hyödyke.xl

EU:n puutteellinen reagointi EU-kansalaisaloitteeseen Right2Water antaa tilaa Suomen hallituksen huonolle lakiesitykselle vastauksena kotimaiselle Vesi kuuluu meille -kansalaisaloitteelle.

YKSITYISTÄMISENESIMERKKEJÄ: VESILAITOKSIA JA CARUNA

Helsingin Sanomat taustoittaaxli 20.10.2024 Suomen kansalaisaloitteesta Vesi kuuluu meille syntynyttä debattia Tallinnan kokemuksilla.

Lehti kertoo Tallinnan veden yksityistetyn vuonna 2000. Vuosien 2002–10 aikana aikana veden hinta asukkaille kaksinkertaistui. Lopulta valtio sai tarpeekseen. Maassa säädettiin laki, että veden hinta on hyväksyttävä Kilpailuvirastossa. Tästä vesiyhtiö suivaantui, toimitusjohtaja Ian Plenderleith moitti Viron ja Britannian mediassa investoijien pettämisestä. Brittiomisteinen United Utilities nosti jutun Viron valtiota vastaan Maailmanpankkiryhmän Sijoituksia koskevien riitojen kansainvälisessä ratkaisukeskuksessa ICSID:ssä. ICSID:lle poikkeuksellisesti kaikki syytteet Viroa vastaan hylättiinxlii. Seurauksena Tallinnan vesi laski tuotteen hintoja 15 % liikeasiakkaille ja 27 % kotitalouksille.

Maan ilmastoministeriön vesiympäristöalan johtava virkamies Kaupo Lääneruud toteaa HS:lle: ”Viron kokemuksen perusteella [hinnoittelun ja laadun] kontrollin on oltava tiukkaa.”

HS sivuuttaa yksityistämisprosessin kontekstin, että Viro oli tuohon aikaan Neuvostoliiton romahtamisen jälkeisessä, nopeassa talousjärjestelmän muutoksessa. Historioitsija ja politiikan analyytikko, tutkija Veronika Sušová-Salminen on luonnehtinut, että ”jos uusliberalismi juhlisi voittoaan jossain ilotulituksin, niin se olisi Baltian maissa Euroopassa”.xliii Meneillään oli jyrkkäkapitalismiin siirtymisen vaihe ennen maan hyväksymistä Euroopan unionin jäseneksi vuonna 2004 yhdessä seitsemän muun entisen itäblokin maan kanssaxliv.

Ylikansalliset vesiyritykset ovat kerran aikaisemminkin joutuneet perääntymään ICSID:n ratkaisun seurauksena. Kiistan kohteesta on tehty elokuva – tosin valkoisen pelastajan näkökulmasta. Tapaus ja teos palautuvat mieleen helposti, sillä debatin kohteena olevan kansalaisaloitteen otsikko Vesi on meidän mukailee elokuvan nimeä Sade kuuluu meille.

Bolivian Cochabambassa vesihuolto yksityistettiin syyskuussa 1999. Huhtikuussa vuonna 2000 Bechtelin tytäryhtiö Aguasdel Tunari, joka oli saanut kaupungin vesihuollon haltuunsa, sulki slummien asukkaiden kaivoja Maailmanpankin yksityistämispolitiikan sekä Bechtelin ja korruptoituneen Bolivian silloisen hallituksen kanssa tehdyn sopimuksen perusteella. Amerikkalaistaustainenylikansallinen jätti Bechtel, joka sittemmin keräsi voittoja Irakin sodassa, oli Aguas del Tunarin toinen pääosakas. Asukkaat eivät saaneet kerätä sadevettä edes omilta katoiltaan ja johtoveden hinta karkasi ihmisten ulottumattomiin.

Lopulta 50 000 ihmistä vaati yksityistämisen lopettamista. Korruptoitunut kaupunginhallitus ja Aguas del Tunari eivät perääntyneet ja kärjistyi Cochabamban vesisodaksi nimettyyn tapahtumaketjuun, jossa yksi kuoli ja satoja loukkaantui. Yhtiö vei asian ICSID:iin vaatien salaisen sopimuksen perusteella läntisen pallonpuoliskon köyhimmältä maalta 25 miljoonan dollarin korvauksia saamatta jääneistä voitoista. Laaja kansainvälinen painostus johti ISCID:n päätökseen 19.1.2006 olla ottamatta juttua käsittelyyn. Agua del Tunarin pääomistajat Bechtel ja Abengoa tyytyivät symboliseen kahden boliviaanon (0,30 US$) korvaukseen Bolivialta.xlv, xlvi,xlvii

Useat suomalaiset muistavat, kuinka energiayhtiö Fortum Oyj myi joulukuussa 2013 Suomessa olevan sähkönsiirtoliiketoimintansa Suomi Power Networks Oy:lle, jonka nimi myöhemmin muutettiin Caruna Oy:ksi. Myynnin tapahtuessa ostajayhtiön osakkaita olivat suomalaiset eläkeyhtiöt Keva (12,5 % osuus) ja LähiTapiola (7,5 %) sekä kansainväliset infrastruktuurisijoittajat First State Investments (40 %) ja Borealis Infrastructure (40 %).xlviii Aloite myynnistä tuli Valtioneuvoston omistajaohjausyksikköön Fortumilta. Myöhemmin Caruna on tehnyt isoja hinnankorotuksia sähkön siirtohintoihinxlix, joita se perustelee Energiaviraston valvontamallilla, jolla valvotaan verkkotoiminnan hinnoittelun kohtuullisuuttal.

Carunan sähköverkko kattaa kuluvan vuoden tilanteen mukaan noin viidesosan koko Suomen sähkönjakelusta. Iltasanomat kertoo, että ”Caruna Oy on [nelivuotisella] valvontajaksolla ollut hinnoittelussaan alijäämäinen, eli se on veloittanut asiakkailtaan vähemmän kuin se olisi sallitun tuoton puitteissa voinut. Jos yhtiö on jakson lopussa alijäämäinen, on sen valvontamallin mukaan mahdollista nostaa hintojaan, kuten Caruna Oy nyt tekee.”li

Alijäämäisyyttä on siis mahdollista manipuloida, kuten nousee mieleen Finnwatchin selvityksistä Carunankin kohdalla.lii

Nykyään Carunan omistavat yhdysvaltalainen pääomasijoitusyhtiö KKR & Co. Inc 40 %, kanadalainen Ontario Teacher’s Pension Plan Board 40 %, ruotsalainen työeläkevakuutusyhtiö AMF 12,5 % sekä suomalainen Työeläkeyhtiö Elo 7,5 %liii.

VESIHUOLTO JA SÄHKÖVERKKO OVAT LUONNOLLISIA MONOPOLEJA – SIIS MITÄ?

Koulutuksiin keskittyvä suoratoistoalusta MasterClass määrittelee luonnollisen monopolin seuraavasti: ”Luonnollinen monopoli on yritys, joka hallitsee kokonaista markkinasektoria markkinoiden luontaisen luonteen vuoksi eikä kovalla työllä saavutetun voiton kautta. Luonnollisia monopoleja esiintyy usein yhdessä valtion osallisuuden ja sääntelyn kanssa.” Koulutusyritys jatkaa esimerkeillä, joita ovat julkiset laitokset, julkishyödykkeiden infrastruktuurit vesi- ja öljyjohdot, sähköverkot ja niin edelleen; jotkin teknologialinjat ja sosiaalisen median sivustot, jotka ovat muuntumassa täyteen monopolivoimaan erottuen muusta business-sektoristaan; sekä vesipalvelut.^liv

Miksi sitten investoijat tavoittelevat luonnollisia monopoleja omistuksiinsa? BetterInvesting, jokaopettaa investoijia tulemaan menestyviksi investoijiksi elämäniäksi, selittää:

”Jotkut lähihistorian parhaiten menestyneistä osakkeista ovat tai ovat olleet sellaisia, joita analyytikot kutsuisivat luonnollisiksi monopoleiksi. Nämä yritykset eivät vallanneet kokonaisia markkinoita epäreilun kilpailun avulla, vaan ne yksinkertaisesti kehittivät liiketoimintansa ympärille suojauksia, joita kilpailijat eivät kyenneet voittamaan. Sähkö-, kaasu- ja vesilaitokset ovat kalliita rakentaa ja ylläpitää, joten kun ne on rakennettu, kilpailu on epätodennäköisempää. Näitä yrityksiä säännellään tiukasti sen varmistamiseksi, etteivät ne käytä markkina-asemaansa väärin nostamalla hintoja tai epäämällä palveluja mahdollisilta kilpailijoilta. Sääntelyn ansiosta yleishyödyllisten laitosten ja rautateiden pitäisi ansaita kohtuullinen tuotto, mutta koska riski on vähäinen, ei liiallista tuottoa.”^lv

Jos julkinen taho, kunnat tai valtio, on jo rakentanut infrastruktuurin, ei perustamiskustannuksista tarvitse huolehtia. Luonnollisen monopolin saamiseksi haltuunriittää poliittisten päättäjien lobbaaminen, joka on naurettavan halpaa verrattuna laitosten ja järjestelmien rakentamiseen. Lisäksi säädöksiä voi aina kiertää, kuten Finnwatch on osoittannut.

MIKSI VEDEN JA ÖLJYN SAMASTAMINEN ONTUU?

Toisinaan kuulee väitettävän, että vesi on tulevaisuuden öljy. Rinnastus ontuu siksi, että seisova vesi pilaantuu nopeasti^lvi, joten sitä ei voi kuljetella tankeissa ympäri maailmaa ja säilytellä miten kauan vain. Öljy taas säilyy käyttökelpoisena kuljetus- ja säilytysajasta riippumatta noin viisi vuotta^lvii.

Tästä syystä merkittävä vesibisnes toteutuu käytännössä ottamalla haltuun vedenottoalueita, kuten järviä, jokia ja pohjavesiä, toiseksi hallinnoimalla ja ylläpitämällä vesihuoltolaitoksia, sekä kolmanneksi ottamalla haltuun pullovesibisneksen, joka on suuressa osassa maailmaa ainoa mahdollisuus kotitalouksille saada ruokatalouteen ja monilla alueilla muuhunkin kotitaloustarpeeseen turvallista, makeaa vettä.

Suomessa luonnolliset vesiolot ovat maailman parhaimpia, vaikka veden määrä kunakin hetkenä on aika vähäinen. Vesiolot johtuvat muutaman muun seikan ohella jääkauden muokkaamasta maaperästä, jossa pohjavedetvoivat sopivasti virrata ja puhdistua, sekä meri- ja mannerilmaston välisestä sijainnista yhdessä Golf-virran tuoman lämmön kanssa. Niiden vuoksi täällä sataa kaikkina vuodenaikoina eikä vesi lopu, kun sitä tulee kaikkina vuodenaikoina lisää – ei ainakaan aikana ennen ilmastonmuutoksen tuomia mullistuksia. Kevään vähäsateisena aikanakin lumien sulamisesta saadaan paljon vettä ja pohjaveden pinta nousee nopeasti. Vettähän Suomen kymmenissä tuhansissa matalissa järvissä on vähemmän kuin Ruotsin suurissa järvissä ja vain kolmannes Laatokasta^lviii,lix.^lx,lxi,lxii

MIKSI SUOMEN VESIHUOLTO LIIKUTTAA ELOKAPINAA?

Elokapinan neljäs vaatimus on: ”Hallituksen on ulko- ja sisäpolitiikassaan asetettava etusijalle kaikkein haavoittuvimmassa asemassa olevat ja eniten ekokriisistä kärsivät ihmisyhteisöt.”^lxiii

Yleisesti maailmassa on tapahtumassa yhteiskunnallisen jyrkentymisen kehitys, joka näkyy myös Euroopassa ja Suomessa. Tässä kehityksessä yhteiskunnallisen suuntaus on yhdenvertaisuuden heikkenemiseen ja taloudellisen tasa-arvon heikkeneminen. Nämä tarkoittavat toimeentulomahdollisuuksien heikkenemistä pienituloisemmilta – jos nyt sellaista tekemistä tulevaisuudessa ylipäätään on, josta voi toimeentuloa saada. Toisin sanoen köyhyys lisääntyy.^lxiv

Ympäri maailmaa ekologinen tilanne heikkenee. Kuusi yhdeksästä ihmisen kannalta ekologisesta planetaarisesta rajasta on ylittynyt vuosi sitten julkaistun raportin mukaan^lxv, yksi näistä rajoista on globaali makean veden raja. Kuluvana syksynä seitsemäs, valtamerten happamoituminen, saattaa olla ylittymässä tuoreen, Postdam Institute for Climate Impact Reaserchin raportin mukaan^lxvi. Ihmisen aiheuttama kuudes massasukupuutto on meneillään, ja se tapahtuu nyt^lxvii,lxviii, meidän nykyisten aikuisten aikana. Se on lajikatoa kamalampi asia, sillä koko elämänpuu sellaisena kuin me homo sapiensin sen tunnemme, on romuttumassa vieden omaltakin lajiltamme elämisen mahdollisuudet.^lxix

Ekologinen heikkeneminen vaikuttaa muiden yhteiskunnallisten tekijöiden ohella jyrkkenevään kehitykseen. Nykyään jo osataan yhdistää ilmastonmuutos väkivaltaisiin levottomuuksiin^lxx. Yli 10 vuotta sitten kirjoittettiin NATO:n julkaisusarjassa näin yksiselitteisesti^lxxi:

”Seuraavien 50 vuoden aikana ihmiskunnan väkiluku ylittää todennäköisesti yhdeksän miljardia, ja maailman taloudellinen tuotanto saattaa viisinkertaistua. Suurelta osin näiden kahden suuntauksen seurauksena uusiutuvien luonnonvarojen niukkuus voi lisääntyä jyrkästi. Hyvin tuottavan maatalousmaan kokonaispinta-ala pienenee, samoin metsien laajuus ja niiden ylläpitämien lajien määrä. Tulevat sukupolvet joutuvat myös kokemaan pohjavesivarojen, jokien ja muiden vesistöjen jatkuvan ehtymisen ja heikkenemisen, kalastuksen vähenemisen, stratosfäärin otsonikaton jatkumisen ja ehkä myös merkittävän ilmastonmuutoksen.”

Itse asiassa tämä on tiedetty jo Tallinan veden yksityistämisen aikoihin, sillä tutkijat kirjoittivat jo vuonna 2001, että: ”Ympäristö ja luonnonvarat eivät ole väkivaltaisten konfliktien ainoa tai edes yleensä hallitseva syy. Yksikään konflikti ei ole puhtaasti ympäristökonflikti, vesisota tai öljysota. Kaikki konfliktit ovat monisyisiä. Historia on kuitenkin osoittanut varsin selvästi, että ympäristö- ja luonnonvaroihin liittyvät ongelmat ovat olleet konfliktien osatekijöitä, toisinaan jopa merkittäviä tekijöitä, paikallisista konflikteista maailmanlaajuisiin.”^lxxii

Ekologisen sortumisen vaikutukset on jo tutkimuksellisesti havaittu, kuten esimerkiksi Institute for Economics & Peacen julkaisema raportti Ecological Thread Report 2023 kertoo.^lxxiii Kun maailmantalous on monitahoisesti ja vahvasti linkittynyt, on selvää ettei mikään maailman alue voi välttyä vaikutuksilta jännitteiden ja konfliktien kasvaessa. Ei niin sanotut länsimaat, ei Eurooppa eikä siten Suomikaan. Vaikutukset leviävät kaikkialle vähintäänkin horjuvan talouden myötä.

Maailmassa on tuoreimman raportin^lxxiv mukaan 3279 miljardööriä, joista eniten Kiinassa, toiseksi Intiassa ja kolmanneksi Yhdysvalloissa. Viime vuonna miljonäärejä olijo 1,5 prosenttia aikuisväestöstä. Eniten miljonäärejä oli Yhdysvalloissa, lähes 22 miljoonaa ihmistä, eli 38 prosenttia kokonaismäärästä. Manner-Kiina oli toisella sijalla hieman yli kuudella miljoonalla - noin kaksinkertainen määrä kolmantena olevaan Yhdistyneeseen kuningaskuntaan verrattuna.^lxxv

He kyllä pärjäävät varallisuutensa turvin pitkään, mutta mitä köyhemmistä on kyse, sitä vaikeammaksi päivittäinen selviytyminen koko ajan käy.

Rikkaiden populaation varaan ei voi ihmiskunnan siedettävää elämää laskea. Tarvitsemme yhteisyyttä ja yhteistoimintaa, mikä tarkoittaa myös elinehtojen jakamista kohtuullisesti kaikille. Siis myös ja ennen kaikkea luotettavan juomaveden varmistamista jyrkkenevissä oloissa.

Yle uutisoi^lxxvi 17.10.2024 OECD:n Global Commission on the Economics of Water -yhteenliittymän tuoreesta raportista, jonka mukaan globaali vedenpuute johtaa seuraavan 25 vuoden kuluessa maailman puolen ruoantuotannon sekä puhtaan juomaveden ja sanitaation vaarantumiseen, ellei ryhdytä nopeisiin toimiin. Viitaten Dublinin vuoden 1992 periaatteisiin, raportti toteaa ”Global Commission on the Economics of Waterintyö perustuu veden taloudellisen arvon aiempaan tunnustamiseen”.

Raportti näyttää päältäkatsoen hyvinkin oikeansuuntaiselta ja perusteelliselta, mutta tärkein puuttuu: yleinen globaalin kulutuksen vähentäminen eli talouden kasvupakosta irtautuminen. Ylikulutus on kuitenkin perussyy makean veden katastrofille, kuten kaikelle muullekin esiteollisen ajan jälkeiselle ympäristökatastrofille. Raportissa päinvastoin sanotaan: ”Kun välttämättömien terveys- ja hygieniatarpeiden tyydyttämiseen tarvitaan 50 – 100 litraa päivässä, ihmisarvoinen elämä - mukaan lukien riittävä ravinto ja kulutus - edellyttää vähintään noin 4 000 litraa henkilöä kohti päivässä.”^lxxvii

4000 litraa päivässä tarkoittaa tuotannon kasvupakon ylläpitämistä.

Kun vesikysymyksiä lähestytään teknokraattisesti ja hallinnoinnin kautta vain veden määrää globaalisti tarkastellen, ajaudutaan näennäisen epäpoliittiseen asetelmaan. Jamie Lintonin ja Myriam Saadén kriittinen, globaalit rajat -käyttötapaa tarkasteleva artikkeli^lxxviii kuluvalta vuodelta kertoo seuraavasti:

”Planetaarisia rajoja koskeva lähestymistapa hämärtää rikkaiden ja vaikutusvaltaisten liiallista resurssien käyttöä, joka vaikuttaa suhteettomasti näiden rajojen ylittämiseen. Tämä muodostaa yhden tärkeimmistä poliittisista vaikutuksista, joita globaalilla veden tarkastelulla ja
planetaariset rajat -lähestymistavalla on. Vastuu siirretään pois erityisistä rakenteista ja yhteiskunnallisista suhteista abstraktille planetaariselle tasolle. Nämä rakenteet ja suhteet ovat kuitenkin ongelman luoneet. Usein ne, jotka ovat vähiten vastuussa ongelmasta, ovat juuri ne, joille sälytetään vastuu muuttaa käyttäytymistään, rajoittaa lukumääräänsä ja vähentää kysyntää [eli vesihuollon tarvettaan].”

Tällaisen yhteiskunnallisen kehityksen oloissa vesihuollon yksityistäminen muodostaa valtaisan riskin tavallisten ihmisten elämälle.

Alkuperäiskansoilla olisi paljon opetettavaa meille muille ihmisen ja muun luonnon suhteista, eli huoltapitävistä molemminsuuntaisista suhteista muun luonnon kanssa, ihmisten yhteiskuntien ja ekosysteemien kestävästä vuorovaikutuksesta,^lxxix,lxxx jossa vesi on elämä.

i Kansalaisaloite.fi. (31.1.2020 ). Vesi on meidän - kansalaisaloite vesihuollon yksityistämisen estämiseksi. Kansalaisaloite. https://www.kansalaisaloite.fi/fi/aloite/5966.

ii Maa- ja metsätalousministeriö. (no date). Vesihuoltolain uudistaminen. https://mmm.fi/vesihuoltouudistus/vesihuoltolaki.

iii PELLI, P. (6.10.2024). Veden yksityistäminen piti estää, mutta aloitteen tekijöiden mukaan hallitus jättää nyt sijoittajille oven auki. Helsingin Sanomat. https://www.hs.fi/politiikka/art-2000010740069.html, luettu 19.10.2024.

iv Uusivaara, T. R. & Nieminen, I.-M./STT. (7.10.2024). Vesilaitosten edunvalvoja: Hyvä, että yksityistä omistusta vesihuollossa rajataan. Länsi-Savo. https://www.lansi-savo.fi/uutissuomalainen/7957391, luettu 18.10.2024.

v Vesilaitosyhdistys ry. (30.9.2024). VESILAITOSYHDISTYKSEN LAUSUNTO HALLITUKSEN ESITYKSESTÄ UUDEKSI VESIHUOLTOLAIKSI. Vastaus Maa- ja metsätalousministeriölle lausuntopyyntöön.
https://www.vvy.fi/site/assets/files/9110/vvy_lausunto_mmm_he_vesihuoltolain_uudistaminen.pdf.

vi HAPPO, P. (9.10.2024). Arvostelua vesihuollon lakiuudistukselle: Liikaa omistusta sijoittajille. YLE. https://yle.fi/a/74-20116560, luettu 17.10.2024.

vii Vesilaitosyhdistys ry. (no date). Vesihuolto: Mitä vesihuolto on?.
https://www.vvy.fi/vesihuolto/mita-vesihuolto-on/, luettu 18.10.2024.

viii Suomi.fi. (no date). Vesihuolto: Mikä taho vastaa vesihuollon järjestämisestä Suomessa?. https://www.suomi.fi/kansalaiselle/asuminen-ja-rakentaminen/rakentaminen-ja-kiinteistot/opas/rakentaminen-ja-jatehuolto/vesihuolto, luettu 29.10.2024.

ix SAASTAMOINEN, A. & TUORILA, H. (2022). ULKOISTAMINEN JA YKSITYISTEN TOIMIJOIDEN ROOLI VESIHUOLLOSSA. Kilpailu- ja kuluttajaviraston Tutkimusraportteja 4/2022. Kilpailu- ja kuluttajavirasto. S. 34. https://www.kkv.fi/uploads/sites/2/2022/04/2022-04-tutkimusraportteja-vesihuolto-ulkoistaminen.pdf.

x MAA- JA METSÄTALOUSMINISTERIÖ. (no date). LUONNOS: Hallituksen esitys eduskunnalle laiksi vesihuoltolain muuttamisesta. https://mmm.fi/documents/1410837/215618863/Hallituksen+esitysluonnos.PDF/e6634634-fe2f-951e-f9bd-d586f778da4c/Hallituksen+esitysluonnos.pdf?t=1719820313582, luettu 1.11.2024.

xi EUROPEAN CLIMATE AND HEALTH OBSERVATORY. (modified 3 Jul 2024). Drought and water scarcity. https://climate-adapt.eea.europa.eu/en/observatory/evidence/health-effects/drought-and-water-scarcity, luettu 23.10.2024.

xii MASENTO, N. A., GOLIGHTLY, M., FIELD, D. T., BUTLER, L. T., VAN REEKUM, C. M. (Epub 30 Jan 2014). Effects of hydration status on cognitive performance and mood. British Journal of Nutrition. 2014 May 28;111(10):1841-52. DOI: 10.1017/S0007114513004455 .

xiii GORDALLA, B., MÜLLER, M. B., FRIMMEL, F. H. (Jan 2007). The physicochemical properties of water and their relevance for life. In Lozan J., Grassl H., Hupfer P., Menzel L., Schönwiese, Chr. (eds.) (2007): GLOBAL CHANGE: Enough Water for all? - Scientific Facts. Hamburg: Wissenschaftliche Auswertungen. Pp. 26 – 32.

xiv INDUSTRIAL WATER 2006. (no date). Invitation. European Conference on Efficient Use of Water Resources in Industry, February 6-8,2006, Frankfurt am Main/Germany.

xv Aquatech. (13 Apr 2023 ). Industrial water: essential guide to pollution, treatment & solutions. https://www.aquatechtrade.com/news/industrial-water/industrial-water-essential-guide, luettu 17.10.2024.

xvi Waterinfo.fi. (no date). Vesijalanjälki: A water footprint can be calculated for many types of users. https://www.vesi.fi/en/teemasivu/water-footprint/, luettu 17.10.2024.

xvii UNITED NATIONS. (16 Dec 1966). International Covenant on Economic, Social and Cultural Rights.
General Assembly resolution 2200A (XXI). https://www.ohchr.org/en/instruments-mechanisms/instruments/international-covenant-economic-social-and-cultural-rights.

xviii FINLEX. (no date). Asetus taloudellisia, sosiaalisia ja sivistyksellisiä oikeuksia koskevan kansainvälisen yleissopimuksen voimaansaattamisesta. Valtiosopimus 6/1976. https://www.finlex.fi/fi/sopimukset/sopsteksti/1976/19760006.

xix UNITED NATIONS HUMAN RIGHTS OFFICE OF THE HIGH COMMISSIONER. (no date). About water and sanitation – OHCHR and the right to water and sanitation. https://www.ohchr.org/en/water-and-sanitation/about-water-and-sanitation, luettu 15.10.2024.

xx UNITED NATIONS GENERAL ASSEMBLY. (18 Sep 1980).  International Drinking Water Supply and Sanitation Decade: Present situation and prospects. A/35/367. Report of the Secretary-General. Thirty-fifth session, Item 61 (f) of the provisional agenda.

xxi UNITED NATIONS SUSTAINABLE DEVELOPMENT. (no date). AGENDA 21. United Nations Conference on Environment & Development Rio de Janerio, Brazil, 3 to 14 June 1992.
https://sdgs.un.org/sites/default/files/publications/Agenda21.pdf.

xxii Sarita, Harsh kumar (Jan 2022). Water for Life: Commodification, Consumption and Environmental Challenges in India. Turkish Online Journal of Qualitative Inquiry (TOJQI), 13(1), 1103 – 1110.

xxiii BAKKER, K (2005). "Neoliberalizing nature? Market environmentalism in water supply in England and Wales". Annals of the Association of American Geographers. 3. 95 (3): 542–565. doi:10.1111/j.1467-8306.2005.00474.x. S2CID 144211707 

xxiv WORLD BANK – WASHINGTON, DC, US. (1.1.1993). Water resources management : a World Bank policy paper. World Bank. https://www.ircwash.org/resources/water-resources-management-world-bank-policy-paper.

xxv Katso Maailmanpankkiryhmän ja IMF:n ”veljeydestä” tästä: HAAVISTO, O.-P. (23.8.2024). Miten niin maailmantalous on kolonialistinen?. Elokapina. https://blogi.elokapina.fi/miten-niin-maailmantalous-on-kolonialistinen/, luettu 23.10.2024.

xxvi WORLD HEALTH ORGANIZATION. (28 Apr 1995). Community water supply and sanitation: needs, challenges and health   objectives. A48/INF.DOC./2. Report by Director-General. Provisional agenda item 32.1. FORTY-EIGHTH WORLD HEALTH ASSEMBLY. https://iris.who.int/bitstream/handle/10665/178382/WHA48_Inf.Doc-2_eng.pdf.

xxvii CONVERSATIONAL. (25 Mar 2021). How Entrepreneurs Can Use the Illusion of Scarcity to Sell More. https://conversational.com/entrepreneurs-can-use-illusion-scarcity-sell/, luettu 18.10.2024.

xxviii BALANYÁ, B., BRENNAN, Br., HOEDEMAN, O., KISHIMOTO, S. & TERHORST, Ph. (toimittajat) (2006). VETTÄ KAIKILLE – Yksityistämisen oikeudenmukaisia vaihtoehtoja. Suomen Rauhanpuolustajat/LIKE. (Alkuteos RECLAIMING PUBLIC WATER – Achievements, struggles and visions from around the world. Transnational Institute TNI & Corporate Europe Observatory CEO. Toimittaen suomentanut Olli-Pekka Haavisto). Ss. 23 ja 25.

xxix RIGHT LIVELIHOOD. (2005). Awarded 2005: Maude Barlow. https://rightlivelihood.org/the-change-makers/find-a-laureate/maude-barlow/, luettu 17.09. 2012.

xxx BARLOW, M. (2013). VEDEN VARASSA – Globaali kamppailu oikeudesta veteen. Into, LIKE & Suomen Rauhanpuolustajat. (Alkuteos Blue Covenant – The Global Water Crisis and the Coming Battle for the Right to Water. 2007 The New Press. Suom. Olli-Pekka Haavisto).

xxxi BARLOW, M. & CLARCE, T. (2003). Blue Gold – The Fight to Stop the Corporate Theft of the World’s Water. The Left World Books.

xxxii UNITED NATIONS’ GENERAL ASSEMBLY. (3 Aug 2010). Resolution adopted by the General Assembly on 28 July 2010. A/RES/64/292. Agenda item 48 Sixty-fourth session. https://documents.un.org/doc/undoc/gen/n09/479/35/pdf/n0947935.pdf.

xxxiii AMNESTY INTERNATIONAL. (1 Oct 2010). United Nations: Historic re-affirmation that rights to water and sanitation are legally binding. Index Number: IOR 40/018/2010. https://www.amnesty.org/en/documents/ior40/018/2010/en/, luettu 15.10.2024.

xxxiv EUROOPAN PARLAMENTIN JA NEUVOSTON DIREKTIIVI 2000/60/EY, annettu 23 lokakuuta 2000, yhteisön vesipolitiikan puitteista (EYVL L 327, 22.12.2000, s. 1)

xxxv AARVA, A. (päivitetty 17.12.2020). Suomen Right2Water-aloitteen koordinaattori: ”Kaikista haasteista huolimatta kampanjamme on edelleen yksi urani kohokohdista!”. EU:n kansalaisaloitefoorumi. Euroopan unioni. https://citizens-initiative-forum.europa.eu/blog/finnish-coordinator-right2water-initiative-despite-all-challenges-our-campaign-remains-one_fi, luettu 18.10.2024.

xxxvi RIGHT2WATER. (no date). Water and sanitation are a human right!. https://right2water.eu/, luettu 19.10.2024.

xxxvii UNIVERSITY OF GREENWICH. (no date). Dr Emanuele Lobina PhD, MA, PGCert, PGCE Associate Professor, Public Services International Research Unit (PSIRU). https://www.gre.ac.uk/people/rep/faculty-of-business/emanuele-lobina, luettu 21.10.2024.

xxxviii LOBINA, E. (Feb 2018). Commentary on the European Commission’s ”Study on Water Services in Selected Member States”. Public services international research unit (PSIRU). Pp. The front page, 5 & 7. https://right2water.cdn.prismic.io/right2water%2Fecdff366-b0b7-4fc8-8ed9-f40db3573286_psiru+commentary+on+ec+study+on+water+services_final.pdf, luettu 19.10.2024.

xxxix EPSU. (22 Mar 2024). World Water Day: right to water and sanitation can be secured by promoting Public-Public Partnerships. https://www.epsu.org/article/world-water-day-right-water-and-sanitation-can-be-secured-promoting-public-public, luettu 19.10.2024.

xl KURRER, Chr. & PETIT, A. (04-2024). Faktatietoa Euroopan unionista: Vesien suojelu ja hoito. https://www.europarl.europa.eu/factsheets/fi/sheet/74/vesien-suojelu-ja-hoito, luettu 19.10.2024.

xli KUNNAS, K. (20.10.2024). Veden yksityistäminen 20 vuotta sitten ei kaduta Tallinnassa. Helsingin sanomat.
S. A12.

xlii AMAREDA, Th. M. (17 Dec 2019). Despite a win for Estonia, ICSID arbitrators continue to resist CJEU’s Achmea judgment. Investment Treaty News. International Institute for Sustainable Development. https://www.iisd.org/itn/en/2019/12/17/despite-a-win-for-estonia-icsid-arbitrators-continue-to-resist-cjeus-achmea-judgment-united-utilities-tallinn-bv-and-aktsiaselts-tallinna-vesi-v-republic-of-estonia-icsid-case-no-arb-14-24/, luettu 20.10.2024.

xliii Sušová-Salminen, V. (2018). After Neoliberal Transformation - Authoritarian Tendencies in Central and Eastern Europe. transform! european network for alternative thinking and political dialogue. P. 4. https://transform-network.net/wp-content/uploads/2023/05/epaper_susova_cee_after_neoliberal_transformation-end.pdf, luettu 20.10.2024.

xliv Eurooppatiedotus. (no date). Perustietoa EU:sta: laajentuminen. https://eurooppatiedotus.fi/perustietoa-eusta/laajentuminen/, luettu 20.10.2024.

xlv HAAVISTO, O.-P. (4.10.2011). Vettä vaan. Voima. https://voima.fi/arkisto-voima/vetta-vaan/, luettu 20.10.2024.

xlvi BALANYÁ, B., BRENNAN, Br., HOEDEMAN, O., KISHIMOTO, S. & TERHORST, Ph. (toimittajat) (2006). VETTÄ KAIKILLE – Yksityistämisen oikeudenmukaisia vaihtoehtoja. Suomen Rauhanpuolustajat/LIKE. (Alkuteos RECLAIMING PUBLIC WATER – Achievements, struggles and visions from around the world. Transnational Institute TNI & Corporate Europe Observatory CEO. Toimittaen suomentanut Olli-Pekka Haavisto). Ss. 110 – 120.

xlvii TAPIA, R. (2023). Nonviolent Resistance in Bolivia’s Age of Neoliberalism. Journal of Resistance Studies Vol 9(No. 1). Irene Publishing with Support of University of Gothenburg. Pp. 44 – 47.

xlviii HAAVISTO, P. (3.2.2016). Pekka Haavisto: Kirjoituksiani: Fortum, Caruna ja omistajaohjaus. https://www.pekkahaavisto.fi/fortum-caruna-ja-omistajaohjaus/, luettu 20.10.2024.

xlix RANTA, E. (27.3.2019). Salainen muistio: Tästä lähtivät liikkeelle Carunan hurjat sähkönsiirron hinnankorotukset. Ilta-Sanomat: Taloussanomat. https://www.is.fi/taloussanomat/art-2000006048741.html, luettu 20.10.2024.

l HENELL, H. (10.7.2024). Huipputulosta takonut sähkönjakeluyhtiö nostaa hintojaan. Iltalehti. https://www.iltalehti.fi/talous/a/d1be8b45-0214-4d51-a477-851e592b8311, luettu 20.10.2024.

li Kuten edellä.

lii FINNWATCH. (25.8.2024). Carunan harjoittamaan verovälttelyyn puututaan vihdoin. https://finnwatch.org/fi/uutiset/carunan-harjoittamaan-verovaelttelyyn-puututaan-vihdoin, luettu 20.10.2024.

liii CARUNA. (3.3.2021). AMF, Ontario Teachers’ Pension Plan Board ja KKR Carunan uusiksi omistajiksi, työeläkeyhtiö Elo jatkaa yhtiön omistajana. Mediatiedote. https://caruna.fi/ajankohtaista/amf-ontario-teachers-pension-plan-board-ja-kkr-carunan-uusiksi-omistajiksi, luettu 20.10.2024.

liv MASTERCLASS. (updated 12 Oct 2022). Natural Monopoly Definition: 3 Natural Monopoly Examples. https://www.masterclass.com/articles/natural-monopoly-definition, luettu 20.10.2024.

lv LEVINE, S. (15 Jul 2021). It’s More Fun to Play Monopoly When You Own One. BetterInvesting. https://www.betterinvesting.org/learn-about-investing/investor-education/investing/more-fun-play-monopoly-if-you-own-one, luettu 20.10.2024.

lvi MERITÄHTI, P. (1.9.2016). Tutkijan tiukka linjaus: En joisi muutamaa tuntia kauempaa huoneenlämmössä ollutta vettä. YLE. https://yle.fi/a/3-9134662, luettu 20.10.2024.

lvii PETROLEUM SERVICE COMPANY. (18 Nov 2020). What is the Shelf Life of Oil? Ins and Outs of Oil Storage. https://petroleumservicecompany.com/blog/what-is-the-shelf-life-of-oil-ins-and-outs-of-oil-storage/, luettu 20.10.2024.

lviii SUOMEN YMPÄRISTÖKESKUS SYKE. (24.3.2022). Kuinka paljon järvissä on vettä?. https://www.vesi.fi/vesitieto/kuinka-paljon-jarvissa-on-vetta/, luettu 23.10.2024.

lix WIKIPEDIA. (päivitetty 10.7.2024 ). Laatokka. https://fi.wikipedia.org/wiki/Laatokka, luettu 23.10.2024.

lx SUOMEN YMPÄRISTÖKESKUS SYKE. (21.1.2022). Pohjaveden muodostuminen ja esiintyminen. https://www.vesi.fi/vesitieto/pohjaveden-muodostuminen-ja-esiintyminen/, luettu 23.10.2024.

lxi FORECA. (päivitetty 20.5.2020). Suomen sää eri vuodenaikoina. https://www.foreca.fi/s%C3%A4%C3%A4pedia/xpgyszd8, luettu 23.10.2024.

lxii SUOMEN YMPÄRISTÖKESKUS SYKE. (24.1.2024). Lumi ja routa vaikuttavat pohjavesivaroihin. https://www.vesi.fi/vesitieto/lumi-ja-routa-vaikuttavat-pohjavesivaroihin/, luettu 23.10.2024.

lxiii ELOKAPINA. (no date). VAATIMUKSEMME: 4. Oikeudenmukainen muutos. https://elokapina.fi/our-demands/, luettu 23.10.2024.

lxiv PELLI, P. (2.11.2024). Pahaenteinen ennustus. Helsingin Sanomat. 2.11.2024. S. B 15.

lxv RICHARDSON, K., STEFFEN, W., LUCHT, W., BENDTSEN, J., CORNELL, S. E., DONGES, J. F., DRÜKE, M., FETZER, I., BALA, G., BLOH, W., FEULNER, G., FIEDLER, St., GERTEN, D., GLEESON, T., HOFMANN, M., KUMMU, M., MOHAN, Ch., NOGUÉS-BRAVO, D., PETRI, St., PORKKA, M., RAHMSTORF, St., SCHAPHOFF, S., THONICKE, K., TOBIAN, A., VIRKKI, V., WANG-ERLANDSSON, L., WEBER, L. & ROCKSTRÖM, J. (13 Sep 2023). Earth beyond six of nine planetary boundaries. SCIENCE ADVANCES VOL 9(37). DOI: 10.1126/sciadv.adh2458.

lxvi PLANETARY BOUNDARIES SCIENCE PBSCIENCE. (2024). Planetary Health Check – A Scientific Assessment of the State of the Planet 2024. The 1^st edition. POTSDAM INSTITUTE FOR CLIMATE IMAPCT RESEACH & Palnetary Guardians. Pp. 13 & 55.

lxvii FORTELIUS, M. (3.12.2012). Sukupuutot, ihminen ja nykytilanne - Maailmanloppujen syistä ja seurauksista. Evoluutiopaleontologian professori Mikael Forteliuksen esitelmä Vihreän Elämänsuojelun Liiton järjestämässä valtakunnallisessa ympäristöseminaarissa 11.HETKI!! Ympäristökatastrofi etenee - Mitä on vielä tehtävissä? 24.11.2012 Lahdessa. Youtube. https://www.youtube.com/watch?v=j_XjDOjKtKI, katsottu 17.10.2016.

lxviii BARNOSKY, A. D., HADLY, E. A., BASCOMPTE, J., BROWN, J. H., FORTELIUS, M., GETZ, W. M., HARTE, J., HASTINGS, A., MARQUET, P. A., MARTINEZ, N. D., MOOERS, A., ROOPNARINE, P., VERMEIJ, G., WILLIAMS, J. W., GILLESPIE, R., KITZES, J., MARSHALL, Ch., MATZKE, N., MINDELL, D. P., REVILLA, E. & SMITH, A. B, (7 Jun 2012). Approaching a state shift in Earth’s biosphere. NATURE|VOL486. Pp. 52 – 58. https://www.nature.com/articles/nature11018.epdf.

lxix CEBALLOS, G. & EHRLICH, P. R. (18 Sept 2023). Mutilation of the tree of life via mass extinction of animal genera. PNAS. https://doi.org/10.1073/pnas.2306987120.

lxx UNITED NATIONS. (no date). Five ways the climate crisis impacts human security. https://www.un.org/en/climatechange/science/climate-issues/human-security, luettu 23.10.2024.

lxxi HOMER-DIXON, Th. F., BOUTWELL, J. H. & RATHJENS, G. W. (2011). In Machlis, G., Hanson, T., Špirić, Z., McKendry, J. (eds). Warfare Ecology. NATO Science for Peace and Security Series C: Environmental Security. Springer, Dordrecht. Pp 18–25. https://doi.org/10.1007/978-94-007-1214-0_3

lxxii EHRLICH, A. H., GLEICK, P. & CONCA, K. (Sep 2001). Resources and environmental degradation as sources of conflict. In Boutwell, J. (ed.) Pugwash – Occasional Papers. Sep 2001 Vol 2(3). Issued by the Council of the Pugwash Conferences on Science and World Affairs Nobel Peace Prize 1995 Pp 108 – 138. P. 108.

lxxiii (Nov 2023). ECOLOGICAL THREAD REPORT 2023. IEP REPORT 91. Institute for Economics & Peace. https://www.visionofhumanity.org/wp-content/uploads/2023/11/ETR-2023-web-261023.pdf.

lxxiv HURUN. (26.3.2024). Hurun Global Rich List 2024. https://www.hurun.net/en-US/Info/Detail?num=K851WM942LBU, luettu 23.10.2024.

lxxv (2024). Global Wealth Report 2024. UBS Switzerland AG. P. 5. https://www.ubs.com/content/dam/assets/wm/global/insights/doc/global-wealth-report.pdf.

lxxvi KERTTULA, A. (17.10.2024). Raportti: Vesipula uhkaa jopa puolta maailman ruoantuotannosta. Yle. https://yle.fi/a/74-20118455, luettu 17.10.2024.

lxxvii GLOBAL COMMISSION ON THE ECONOMICS OF WATER. (2024). THE ECONOMICS OF WATER: VALUING THE HYDROLOGICAL CYCLE AS A GLOBAL COMMON GOOD. OECD. P. 14 & 206.

lxxviii LINTON, J. & SAADÉ, M. (2024). Global Water and Its (Anti)Political Consequenses. Water Alternatives 17(2). Pp. 491 – 509. Pp. 491 & 505. https://www.water-alternatives.org/index.php/alldoc/articles/vol17/v17issue2/755-a17-2-13/file.

lxxix GROENFELDT, D. (2006). Water Development and Spiritual Values in Western and Indigenous Societies. In BOELENS, R., CHIBA, M. & NAKASHIMA, D. (eds.) (2006) Water and Indigenous Peoples. Knowledge of Nature 2, UNESCO. Pp. 108 – 115. P. 109.

lxxx TALLBEAR, K. (Spring 2019). Caretaking Relations, Not American Dreaming. Kalfou – A Journal of Comparative and Relational Ethnic Studies, 6(1), 24 – 41.