Viiankiaavasta tulossa luonnonsuojelun romuttamisen ennakkotapaus – käynnistäisi vaarallisen ketjureaktion

Yli kymmenen kaivosyhtiötä hakee parhaillaan lupia malminetsintään jopa 14 luonnonsuojelualueelta Suomessa. Viiankiaavan osalta hallitus tekee ratkaisun syksyllä 2026. Viiankiaavan kaivoshanke on ennakkotapaus, sillä se avaisi tien muillekin hankkeille. Jos kaivos voidaan perustaa luonnonsuojelualueelle, se murentaa koko suomalaisen luonnonsuojelujärjestelmän ja lakien uskottavuuden. Siksi Elokapina vaatii kolmea asiaa:

1. Luonnonsuojelualueet on pysyvästi rajattava kaivostoiminnan ulkopuolelle Suomen lainsäädännössä.
2. Kaivostoimintaan liittyvä jatkuva ja laaja ympäristön saastuttaminen on kriminalisoitava muiden ympäristörikoksen tunnusmerkistöt täyttävien toimien tavoin.
3. Valtion pitää noudattaa Suomen luonnonsuojelulakeja sekä EU:n kaivannaisjätedirektiiviä.

Mikä Viiankiaavan ennakkotapaus?

Viiankiaavan tilanne huolestuttaa laajasti. Alue on tuplasuojeltu soidensuojelulain (851/1988) ja Natura 2000 -asetuksen nojalla. Silti Anglo Americanin suomalainen tytäryhtiö Sakatti Mining Oy on perustamassa alueelle kupari-nikkeli-monimetallikaivosta.

Jos kaivosyhtiöt jyräävät Suomen luonnonsuojelulait, mikään suojelualue ei ole enää turvassa kaivostoiminnalta. Luonnonsuojelujärjestöt ja useat paikalliset toimijat kokevat, että virkakoneisto ja päättäjät katsovat tilannetta sormien läpi. Esimerkiksi Viiankiaavalla kaivosyhtiö toteutti vuosien ajan Tukesin luvalla laajoja syväkairauksia suojelualueella, vaikka luonnonsuojelulakeja ei ole muutettu. Malminetsintä alueella on vaarantanut aapasuokokonaisuuden luontoarvoja monin tavoin, vaikuttanut alueella liikkuviin eläimiin (viitasammakot, saukot, petolinnut, suurpedot) ja saastuttanut aluetta eri tavoin (pakokaasupäästöt, syväkairauksesta aiheutuvat melu, kairaussoija, pinta- ja pohjavesiin kohdistuvat päästöt).

Viiankiaapa on paikallisille yksi tärkeimmistä Sodankylän lähiluontokohteista, jossa marjastaa, bongata lintuja ja ihailla suoluontoa. Sakatin kaivos vaarantaisi Viiankiaavan ympäristön pinta- ja pohjavedet sekä Kitisen ja Kemijoen vesistöt. Viiankiaavan 65 km² aapasuoalueella on useita uhanalaiseksi tai silmälläpidettäväksi luokiteltuja kasvi- ja eläinlajeja. Alueella on esimerkiksi havaittu 90 lintulajia, joista 21 on luokiteltu uhanalaiseksi tai silmälläpidettäväksi, näiden joukossa äärimmäisen uhanalainen suokukko.

Kaivoshanke tuhoaisi alueen monimuotoisen luonnon, romahduttaisi sen hiilitaseen ja vaarantaisi myös ympäröivät vesistöt ja pohjavedet. Lapin ELY-keskuksen (2023) perustellussa päätelmässä Sakatin YVA-selostuksesta todetaan, että kaikilla kaivosyhtiön esittämillä kaivoksen toteutusvaihtoehdoilla olisi suuri kielteinen vaikutus uhanalaisiin suoluontotyyppeihin ja lähteisiin. ELY-keskus myös linjaa päätelmässään, etteivät Viiankiaavan soidensuojelualueen rauhoitussäännökset mahdollista kaivostoimintaa. Viiankiaavan soidensuojelualueen lakkauttaminen tai rauhoituksen lieventäminen ei ole mahdollista uuden luonnonsuojelulain nojalla, vaan se vaatisi soidensuojelulain (851/1988) sekä rauhoitusasetuksen (852/1988) muutoksia eli koko soidensuojelulainsäädännön muuttamista.

Anglo American on brittiläinen globaalisti toimiva kaivosyritys. Yhtiö on vuosikymmenien ajan muun muassa myrkyttänyt ihmisiä ja maata lyijyllä Sambiassa, tuhonnut trooppista sademetsää ja ihmisten koteja sekä vaarantanut paikallisten asukkaiden terveyden kivihiilipölyllä Kolumbiassa, ja aiheuttanut vesikriisejä kaivosten lähellä asuvissa yhteisöissä niin Chilessä, Perussa, kuin Brasiliassa. Yhtiö on myös pyrkinyt pienentämään työturvallisuusvelvoitteitaan ja laiminlyöntien vuoksi työntekijöitä on loukkaantunut ja kuollut.

Suomen kaivoslainsäädäntö on suoraan Hölmölästä

Suomen kaivoslakia ja sen valvontaa on tiukennettava, sillä nykytilanteessa kaivostoiminta on ympäristöllisesti ja sosiaalisesti kestämätöntä. Kaivosyhtiöt huomioivat oikeudenmukaisuutta ja ympäristöä vain sen verran kuin laki vaatii ja valvonta riittää.

Annamme ulkomaalaisille kaivosjäteille maamme mineraalit käytännössä lähes ilmaiseksi. Emme vaadi kaivoksia puhdistamaan jätevesiään ja annamme ylikansallisten konsernien verokikkailla voitot muihin maihin. Annamme kaivosyhtiöille jopa oikeuden pakkolunastaa maanomistajan maat, jos tämä ei halua vapaaehtoisesti myydä niitä.

Muualla maailmassa kaivoksiin kohdistetaan korkeampia veroja ja maksuja kuin Suomessa. Kiristämisen varaa on, sillä investointikohteena Suomi on tällä hetkellä maailman houkuttelevin. Kaivosten verotusta Suomessa tulee merkittävästi korottaa ja ehdottomasti laajentaa koskemaan myös niiden tuottamia jätteitä. Huomattavilla veronkorotuksilla voidaan korostaa kaivosmineraalien luonnetta uusiutumattomina luonnonvaroina sekä kannustaa vähentämään jätteiden määrää.

Nykyisellään meille suomalaisille jää pilattu luonto ja vesistöt. Laskunmaksu on jo jäänyt veronmaksajien harteille. Saavutetut voitot virtaavat muualle ja ulkomaalaiset sijoittajat voivat nauraa matkalla pankkiin.

Ydinongelma on kolonialistinen fossiilikapitalismi

Kaivostoiminta ei ole nollasummapeliä, vaikka usein se sellaisena esitetäänkin. Vaikka täyttäisimme suojelualueet kaivoksilla, emme voi estää vastaavanlaisten kaivosten perustamista muualle. Uudet kaivokset lisäävät raaka-aineiden tuotantoa ja laskevat niiden hintaa, mikä edelleen kasvattaa kulutusta.

Ratkaisu ympäristökriiseihin ei ole pilata lisää ympäristöä uusilla kaivoksilla, vaan alkaa käyttää resursseja järkevämmin. Uusien kaivosten vastustaminen kannustaa meitä kiertotalouteen ja kestävämpään elämäntapaan. Todellinen ongelmamme on ylikulutus, ja uudet kaivokset vain pahentavat tilannetta.

Ehdotuksemme tämän tekstin lopuksi onkin, että Suomen valtio lakkaa tavoittelemasta talouskasvua ja siirtyy ensimmäisenä länsimaana degrowth-yhteiskuntamalliin. Tämä mahdollistaisi erämaa-alueiden, pohjoisen luonnon monimuotoisuuden ja hyvinvointivaltion säilymisen ja ennallistamisen. Samalla on tarkasteltava yhteisöjen oikeuksia maa-alueisiin: alkuperäiskansoilla ja paikallisyhteisöillä tulisi aina olla ensisijainen valta päättää maa-alueiden käytöstä. Kolonialismin purkaminen on sisäänrakennettuna degrowth-yhteiskuntaan: kun ylijäämästä saatavaa tuottoa ei ohjata sijoittajille ja omistajille, varallisuus- ja tuloerot tasaantuvat niin globaalin pohjoisen ja etelän välillä kuin yhteisöjen sisälläkin.