Kannanotto: Työntekijöiden oikeudet ovat välttämätön osa oikeudenmukaista ekologista siirtymää

Jotta ekologisen siirtymän oikeudenmukaisuus voidaan varmistaa, on työntekijöiden oikeuksia puolustettava määrätietoisesti. Siksi Elokapina tukee työntekijöitä heidän kamppailussaan omien oikeuksiensa puolesta.

(In English below)

Tutkijoiden viesti on selvä: maapallon elämää ylläpitävät järjestelmät ovat romahtamispisteessä. Niiden pelastamiseksi tarvitaan järjestelmämuutos, joka läpäisee kaikki yhteiskunnan sektorit.

Ekologisen kriisin juurisyitä ovat vallitseva talousjärjestelmä ja sen ytimessä oleva, jatkuvasti laajentuva kestämätön tuotanto ja kulutus. Teollisuus- ja elinkeinorakenteessamme kukaan ei tiedä mikä riittää, koska todellisten tarpeiden sijaan tuotanto on säädetty voiton maksimointiin. Työstä syntyvän lisäarvon käytöstä päätetään yhä suppeamman piirin, kuten suuryritysten etu edellä. Lisäksi nykyinen talousjärjestelmä sivuuttaa kaiken sellaisen yhteiskunnalle välttämättömän toiminnan - kuten kotityöt ja vapaaehtoistyön -, joka ei tuota kasvua palvelevaa markkina-arvoa. Kun talouden kasvua ohjaavat kilpailu ja voitontavoittelu eivätkä yhteisöjen ja yksilön tarpeet, jakautuvat rajalliset resurssit eriarvoisuutta syventävällä tavalla. Seuraukset ovat tuhoisat yhteiskunnalle ja ympäristölle.

Jotta kriisi voidaan ratkaista, on talouden toiminnan logiikka muutettava ja arvon käsite arvioitava uudelleen. On välttämätöntä nostaa esiin vallitsevan talousjärjestelmän kytkös ympäristökriisiin. Tilastot ovat osoittaneet selvän yhteyden talouskasvun ja ympäristötuhon välillä (1, 2, 3), ja valtaosa ilmastotutkijoista kannattaa talousmalleja, jotka eivät perustu kasvuun (4). Tästä huolimatta kasvukriittinen talousajattelu ei ole löytänyt tietään poliittisen keskustelun valtavirtaan.

Erityisesti maailman köyhimmät yhteisöt kärsivät ympäristön tuhoamisesta, vaikka heidän osuutensa luonnon tuhon aiheuttamisessa on vähäisin. Ekologisessa siirtymässä onkin kyse globaalin oikeudenmukaisuuden toteuttamisesta, jossa suurimmat luonnon tuhoajat ottavat heille kuuluvan vastuun. Eniten luonnon riistämisestä hyötyneiden maiden, kuten Suomen, on siksi edistettävä siirtymää ripeästi, riippumatta siitä mitä muut tekevät (5).

Samalla nopea ekologinen siirtymä herättää huolta muutoksen sosiaalisesta oikeudenmukaisuudesta. Kun kestämätöntä tuotantoa rajoitetaan, on aiheellista pelätä, että tämä työn murros tapahtuu työntekijöiden kustannuksella. Jotta ympäristökriisi voidaan ratkaista tavalla, joka ei entisestään syvennä taloudellista eriarvoisuutta, on ratkaisu kytkettävä kysymyksiin reilummasta tulonjaosta ja toimeentulosta.

Oikeudenmukaisessa ekologisessa siirtymässä ympäristölle tuhoisat alat ajetaan hallitusti alas, ja työntekijöitä tuetaan muutoksessa sosiaalisesti ja taloudellisesti. Ellei työntekijöiden neuvotteluasema ja mahdollisuus puolustaa omia oikeuksiaan ole turvattu, on vaarana, että siirtymä nopeasti johtaa esimerkiksi kokonaisten tehtaiden työntekijöiden irtisanomiseen ilman uudelleenkoulutusmahdollisuutta tai taloudellista turvaa.

Jos ekologisen siirtymän oikeudenmukaisuus halutaan varmistaa, esimerkiksi lakko-oikeutta, ammattiliittojen vapaata neuvotteluoikeutta ja oikeudenmukaisia työehtoja on puolustettava määrätietoisesti. Siksi Elokapina tukee työntekijöitä heidän kamppailussaan omien oikeuksiensa puolesta. On välttämätöntä, että työntekijöiden toimeentulo ja mahdollisuus uudelleenkouluttautumiseen on taattu, kun ympäristölle tuhoisia työpaikkoja katoaa.

Pohjimmiltaan kaikki työ on luonnon lahjojen muuttamista ihmiselle hyödyksi. Mitä halvempaa työ on, sitä vähemmän luonnon hyödyntäminen maksaa. Luonnon riisto on siis samalla työvoiman riistoa. Nykyiset tuotanto- ja kulutusjärjestelmämme rakentuvat tälle luonnon ja halvan työvoiman hyväksikäytölle. Ekologinen siirtymä tarkoittaa jatkuvasta materiaalivirtojen kiihdyttämisestä luopumista ja siirtymistä kohtuusyhteiskuntaan, jossa ihmisten ja luonnon hyvinvointi asetetaan voitontavoittelun edelle.

Keinoja toimeentulon takaamiseksi ekologisessa siirtymässä ovat esimerkiksi tuki uudelleenkouluttautumiselle ja osallisuustulo, jota maksettaisiin niille, jotka haluavat osallistua ekologista jälleenrakennusta edistäviin yleishyödyllisiin töihin (6).  Myös sosiaaliturvan on oltava riittävän kattava ja helposti saatavilla.  Sosiaaliturvasta erillinen perustulo (7) puolestaan toisi työntekijöille taloudellista turvaa, mahdollisuuden tehdä kestävämpiä kulutusvalintoja ja vapautta tehdä itse omaan työpaikkaansa ja toimeentuloonsa liittyviä päätöksiä.

Toimeentuloturvan parantamisen sijaan hallitusohjelma sisältää monia työntekijöiden oikeuksia ja sosiaaliturvaa heikentäviä esityksiä (8). Heikennyksiä perustellaan talouskasvun tarpeella ja työpaikkojen lisäämisellä. Nykyinen talouskasvu ei kuitenkaan palvele yhteistä hyvää, vaan korkeamman lisäarvon puristamista työntekijöistä isompien voittojen tuottamiseksi. Ihmisten elinoloja tutkitusti ei heikennä talouskasvun puute, vaan siihen reagoiva politiikka (9). Suunniteltujen toimien vastustaminen onkin tärkeää sekä itsessään että oikeudenmukaisen siirtymän kannalta.

Työelämän muutoksista käytävään keskusteluun tarvitaan myös lisää demokratiaa. Sen sijaan, että työntekijöiden oikeudet ohitetaan ja sopimisen kulttuuri romutetaan ylhäältä annetulla sanelupolitiikalla, työmarkkinoilla voisi soveltaa puntaroivan kansalaiskeskustelun menetelmiä, jotka tutkijoiden mukaan soveltuvat ristiriitaistenkin aiheiden käsittelyyn (10).  Kansalaiskeskustelun menetelmät olisivat yksi tapa vähentää työehtoja koskevan päätöksenteon hierarkkisuutta ja lisätä päätösten läpinäkyvyyttä. Keskustelut voisivat esimerkiksi laatia suosituksia siitä, miten ekologinen jälleenrakennus toteutetaan oikeudenmukaisesti, työntekijöiden näkökulmien ja tarpeiden pohjalta.

Pääoman kasvulogiikan kahlitsema talousjärjestelmä ei ole tähän mennessä kyennyt ratkaisemaan itse aiheuttamiaan ongelmia. Siihen eivät ole kyenneet myöskään poliitikot. Tarvitsemme oikeudenmukaiseen ekologiseen siirtymään kansalaisyhteiskunnan muutosvoimaa. Yhdessä toimimalla ympäristöliike, ammattiyhdistysliike ja muut sosiaalista oikeudenmukaisuutta tavoittelevat liikkeet voivat edistää yhteiskunnan muutosta, jonka lähtökohtina ovat planetaaristen rajojen kunnioittaminen, hyvinvointi ja yhdenvertaisuus.

Statement: Workers’ rights are a necessary part of a just ecological transition

In order to ensure a just ecological transition, workers’ rights must be vigorously defended. That is why Elokapina supports employees in their struggle for their rights.

The message from scientists is clear: Earth’s life-support systems are on the verge of collapse. To save them, a systemic change is needed that permeates all sectors of society.

The root causes of the ecological crisis are the prevailing economic system and the ever-expanding unsustainable production and consumption at its core. In our industrial and business structure, no one knows what is enough, because instead of real needs, production is adjusted to increase profits. The added value born from labor is used in the interest of a decreasing number of actors, like big corporations. The current economic system overlooks all such activities fundamental to society ‒ like domestic work and voluntary work ‒ that fail to create growth-inducing market value. When economic growth is driven by competition and profit rather than by the needs of communities and individuals, limited resources are allocated in a way that deepens inequality. The consequences are detrimental to the society and the environment.

In order to resolve the crisis, the logic of economic activity must be fundamentally changed and the concept of value rethought. It is crucial to highlight the link between prevailing economic thinking and the environmental crisis. Statistics have shown a clear connection between economic growth and environmental destruction (1, 2, 3), and most climate scientists support economic models that do not rely on growth (4). Despite this, growth-critical economic thinking has not found its way into the mainstream of political discourse.

The world’s poorest communities suffer most from environmental destruction, even though they contribute least to that destruction. The ecological transition is about pursuing global justice, where the greatest destroyers of nature take their rightful responsibility. The countries that have benefited most from the exploitation of nature, such as Finland, must therefore proceed with the transition decisively, regardless of what others do (5).

At the same time, the rapid ecological transition raises concerns about the social justice of change. When unsustainable production is restricted, there are reasons to fear that this transformation will be realized at the expense of workers. In order to solve the environmental crisis in a way that does not further deepen economic inequality, the solution must be linked to questions of fair distribution of income and livelihoods.

In a just ecological transition, environmentally destructive sectors are phased out in a controlled manner and workers are supported socially and economically in the transition. If the bargaining position of the workers and the opportunity to defend their rights are not safeguarded, there is a risk that the transition will lead to e.g. the dismissal of workers of entire factories without the possibility of retraining or financial security.

If we want to ensure the fairness of the ecological transition, the right to strike, the free bargaining rights of trade unions and fair working conditions must be vigorously defended. That is why Elokapina supports workers in their struggle for their own rights. It is essential that workers’ livelihoods and opportunities for retraining are guaranteed when jobs in environmentally destructive industries disappear.

In essence, all work is the transformation of nature’s gifts for the benefit of humans. The cheaper the work, the less it costs to exploit nature. The exploitation of nature is therefore also the exploitation of labor. Our current production and consumption systems are built on this misuse of nature and cheap labor to gain profit. Ecological transition means giving up the continuous acceleration of material flows in favor of a growth-agnostic society, where the well-being of people and the nature prevails over the pursuit of profit.

Ways to guarantee livelihoods in the ecological transition include support for retraining and a special subsidy for those who wish to pursue non-profit work for the benefit of ecological restructuring (6). Social security must also be sufficiently comprehensive and easily accessible. A universal basic income separate from social security (7) would provide employees with more financial security, an opportunity to make more sustainable consumption choices and more leeway in decisions concerning their own livelihoods.

Instead of improving income security, the government program contains many proposals that weaken workers’ rights and social security (8). The reforms are justified with the need to amp up growth and create jobs. However, growth in our current economy does not serve the public good, but rather aims at squeezing more profits out of the labor force. It is not the lack of growth as such that compromises people’s livelihoods, it is the policies enacted in response (9). Resisting the planned measures is thus important in itself as well as for the sake of a just transition.

We also need more democracy in the debate regarding labor reforms. Instead of dictatorial policies that bypass workers’ rights and destroy the culture of negotiation, new methods of democratic deliberation, such as mini-publics, could be introduced to the labor market system. Deliberative mini-publics, which are well suited for discussing contradictory issues (10), could be one way to reduce the hierarchical nature of the labor market system and improve the transparency of decision-making.  The mini-publics could, for instance, make recommendations on how ecological reconstruction is carried out fairly, building on the perspectives and needs of workers.

The economic system, shackled by the logic of capital growth, has not been able to solve its own problems. Neither have politicians managed to provide solutions. We need the transformative power of civil society to realize a just ecological transition. By working together, environmental movements, trade unions and other social justice movements can drive a societal change that is based on respect for planetary boundaries, well-being and equality.

Viitteet / References:

1. Büchs, M., & Koch, M. (2017). Postgrowth and Wellbeing: Challenges to Sustainable Welfare. Palgrave Macmillan

2. Koch, M. & Fritz, M. (2014) Building the Eco-social State: Do Welfare Regimes Matter? Journal on Social Policy. https://doi.org/10.1017/S004727941400035X

3. Haberl, H. ym. (2020). A systematic review of the evidence on decoupling of GDP, resource use and GHG emissions, part II: synthesizing the insights. Environmental Research Letters, 15(6), 65003-. https://doi.org/10.1088/1748-9326/ab842a

4. Koskimäki, T. (2023) Scientific Consensus on Post-Growth over Green Growth. Medium. https://medium.com/@teemu.koskimaki/scientific-consensus-on-post-growth-over-green-growth-196d3a4f74ff#:~:text=Focusing%20on%20high%2Dincome%20countries,green%20growth%20(Figure%202

5. Hickel, J., O’Neill, D. W., Fanning, A. L., & Zoomkawala, H. (2022). National responsibility for ecological breakdown: a fair-shares assessment of resource use, 1970–2017. The Lancet. Planetary Health, 6(4), e342–e349. https://doi.org/10.1016/S2542-5196(22)00044-4

6. ORSI-tutkimushankkeen politiikkasuositus: Uudistuvan sosiaaliturvan tavoitteeksi turvallinen arki ja hiilineutraali hyvinvointivaltio. http://www.ecowelfare.fi/wp-content/uploads/2022/11/Orsi-policybrief-Uudistuvan-sosiaaliturvan-tavoitteeksi-turvallinen-arki-ja-hiilineutraali-hyvinvointivaltio.pdf

7. Perkiö, J. (2020) Perustulo sosiaalisena osinkona - Sosiaalinen osinko ekologisen jälleenrakennuksen välineenä. Vasemmistofoorumi. https://vasemmistofoorumi.fi/julkaisut/tutkimusraportit/johanna-perkio-perustulo-sosiaalisena-osinkona-2020/

8. STTK (2023) Kohtuus kaikessa: Hallitusohjelman heikennykset työntekijän oikeuksiin ja toimeentuloon. https://www.sttk.fi/wp-content/uploads/sites/2/2023/09/sttk_kohtuuskaikessa.pdf

9. Vogel, J., Guerin, G., O’Neill, D. W., & Steinberger, J. K. (2024). Safeguarding livelihoods against reductions in economic output. Ecological Economics, 215, 107977-. https://doi.org/10.1016/j.ecolecon.2023.107977

10. PALO-tutkimushankkeen politiikkasuositus: Moniäänistä ja perusteltua päätöksentekoa – puntaroivat kansalaiskeskustelut poliittisten kiistakysymysten ratkaisuissa. https://paloresearch.fi/wp-content/uploads/2020/04/Moni%C3%A4%C3%A4nist%C3%A4-ja-perusteltua-p%C3%A4%C3%A4t%C3%B6ksentekoa_saavutettava.pdf