Kaunein asia, jota ihmiset eivät tiedä Elokapinasta, osa 1/2

Mikä yhdistää Elokapinan putkatukea, taideryhmiä, ruokahuoltoa, hyvinvointihenkilöitä ja Elopsykologeja? Elokapinassa ja koko Extinction Rebellionissa (XR) on eräs keskeinen periaate, joka tuntuu nykyisessä länsimaisessa yhteiskunnassa erityisen mullistavalta ja josta toivoisin ihmisten tietävän enemmän. Se on kolmas kohta Elokapinan periaatteissa ja arvoissa: uusiutuva kulttuuri eli regenerative culture - tai tuttujenkesken ”regen”. Mitä enemmän opin uusiutuvasta kulttuurista, sitä valtavamman vaikutuksen se tekee.

Tässä blogitekstin ensimmäisessä osassa esittelen uusiutuvan kulttuurin näkyvintä puolta, joka tulee ensimmäisenä vastaan Elokapinassa. Toisessa osassa sukelletaan syvemmälle uusiutuvan kulttuurin merkityksiin.

Uusiutuva kulttuuri tarkoittaa yksinkertaisimmillaan sitä, että ei kuluteta enempää resursseja kuin ne ehtivät uusiutua. Luonnonvaroja ei tule käyttää enempää kuin ne ehtivät uusiutua, ja samoin ei myöskään ihmisten voimavaroja. Elokapinan periaatteena ja pyrkimyksenä on siis toimia kaikin puolin kestävällä pohjalla.

Tavoite on, että Elokapinaan tuleminen ei kuluta ihmisiä loppuun, vaan että ihmiset voivat itse asiassa entistä paremmin. Tämä ei tietenkään tarkoita, että Elokapina olisi täydellinen yhteisö, jossa kukaan ei koskaan väsy ja jossa uusiutuva kulttuuri toteutuu aina virheettömästi. Elämä itsetuhoisessa yhteiskunnassa ja ekologisen kriisin keskellä on raskasta, ja usein niin on myös sitä vastaan protestoiminenkin. Juuri siksi on äärimmäisen tärkeää, että meillä on tällainen ohjenuora sekä monenlaisia rakenteita tukemassa yhteisön hyvinvointia, resilienssiä ja jatkuvuutta. Uusiutuva kulttuuri on jatkuva prosessi, ja on hyvä myöntää, että meillä on vielä paljon opittavaa sen kanssa. Uusiutuvaa kulttuuria opetellaan samalla kun tehdään.

Uusintavat rakenteet

Mitä uusiutuva kulttuuri sitten käytännössä tarkoittaa? Esimerkiksi sitä, että Elokapinassa on tapana painottaa, että ollaan varovaisia tehtävien ottamisessa omalle vastuulle, suostutaan harkiten asioihin ja kommunikoidaan, jos tuntuu, että omat resurssit eivät sittenkään riitä. Aina saa perua ja palauttaa ottamansa tehtävän, jos ei pystykään hoitamaan sitä. Kannustamme toisiamme lepäämään ja priorisoimaan itsestä huolenpitämistä.

Uusiutuvaan kulttuuriin kuuluu myös se, että aktioita, kokemuksia ja tunteita puretaan ja käydään läpi yhdessä.  Elokapinassa pyritään aktiivisesti ehkäisemään uupumista ja sitä, että ihmiset jäisivät yksin vaikeiden tunteiden kanssa, ja tätä varten on luotu rakenteita. Aktioiden yhteydessä on esimerkiksi hyvinvointihenkilöitä, ruokahuoltoa ja putkatukea, ja aktioiden jälkeen järjestetään purkutilaisuuksia, joissa voidaan yhdessä käsitellä koettua.

Kapinaviikot ovat suuria ponnistuksia, joiden järjestäminen syö paljon voimavaroja, joten niidenkin ajoitusta suunnitellaan huomioon ottaen se, että voimavarat ehtisivät uusiutua välissä. Aktivismin sykliin kuuluu, että ponnistusten välillä on aika levätä ja regeneroitua. Kapinaviikkojen ja aktioiden välillä pyritään järjestämään myös virkistystoimintaa.

Liikkeen hienoihin käytäntöihin kuuluu myös se, että kokousten, tapaamisten ja aktioiden alussa käydään check-in-kierros ja lopussa check-out-kierros, jossa jokainen osallistuja saa vuorollaan kertoa lyhyesti jotain hetken olotilastaan. Check-in-kierrokset auttavat tutustumaan vieraisiin ihmisiin, luovat tilaa tunteille ja antavat luvan olla mukana juuri sellaisena kuin kullakin hetkellä on. Jakaminen luo yhteyttä, ymmärrystä ja myötätuntoa osallistujien välille. Check-in on yksi Elokapinan hienoista käytännöistä, jotka tekisivät työelämänkin kokouskulttuurille hyvää.

Uusiutuvaa kulttuuria on sekin, että Elokapinassa pyrimme jatkuvasti reflektoimaan omaa toimintaamme, oppimaan ja kehittymään. Sekä liikkeenä että yksilöinä. Opimme toisiltamme, opimme kohtaamastamme kritiikistä, opimme virheistämme. Olemme avoimia kasvulle ja muutokselle ja pyrimme aktiivisesti purkamaan valtarakenteita. Terve organismi on elävä, joustava ja muuttuva.

Taide on keskeinen elementti Elokapinan ja XR:n toiminnassa, ja taiteen ominaisuuksia ovat uuden luominen, kyky luoda merkityksellisyyttä ja kyky elähdyttää. Taide rakentaa merkityksellistä elämää, saa kokemaan tunteita ja auttaa käsittelemään niitä. Se tuo maailmaan väriä, musiikkia, tunteita, kauneutta ja yllätyksellisyyttä – siis kuhisevaa elämää! Taide on siis varsin uusintavaa toimintaa, ja sillä onkin tärkeä rooli kapinassa. Elokapinassa taidepuoleen keskittyviä ryhmiä ovat esimerkiksi Taidekapina, Elokuoro, Musiikkiryhmä, Tanssikapina ja Veriprikaati-performanssiryhmä, mutta taidetta ja luovuutta voidaan toteuttaa kaikkialla Elokapinassa. Kulttuuri, taide ja hoiva ovat vihreitä ja regeneroivia aloja, joiden rooli on nähdäkseni merkittävä ekologisessa jälleenrakentamisessa ja hyvinvoivassa yhteiskunnassa. BIOS-tutkimusyksikkökin on kirjoittanut niiden merkityksestä ekologisessa siirtymässä.

Elokapinaan ovat ihanat ammattilaiset perustaneet myös Elopsykologit -yhteisöryhmän sekä Ammatillinen keskustelutuki -ryhmän, joka tarjoaa tukea kapinallisille. Elopsykologit-ryhmän sisäisellä kanavalla on jo yli 100 ihmistä! Itse osallistuin juuri heidän järjestämäänsä ympäristötunteiden työpajaan ja olo sen jälkeen oli todella regeneroitunut ja täyteen ladattu. Tuntui taas, että minulla oli rakkautta ja hyvää energiaa jakaa muillekin. Kokemus muistutti, kuinka tärkeää on se, että täytämme oman astiamme ensin, jotta meillä on jotain, mistä ammentaa muille.

Auttava köysi

Annan esimerkin uusiutuvan kulttuurin toiminnasta käytännössä. Alkuun kun aloin kirjoittamaan tätä blogitekstiä, kirjoitin sitä hieman oman hyvinvointini kustannuksella: vähän liian myöhään illalla, vähän liikaa taustatutkimusta netissä tehden, vähän kiireen mentaliteetilla. Sitten törmäsin tutkimissani uusiutuvan kulttuurin materiaaleissa ajatukseen siitä, että tehdään asioita hitaasti. Vaistomaisesti tämä tuntuu olevan täysin ristiriidassa sen kanssa, kuinka kiire ekokriisin suhteen on. Mutta jos jatkamme samaa päättömän hosumisen, stressin ja kiireen kulttuuria, jatkamme samaa kuluttavaa ja vahingollista sykliä, joka on edistänyt yhteiskuntamme päätymistä näihin kriiseihin. Siinä missä yhteiskunnassamme on tapana reagoida asioihin tekemällä ja kuluttamalla enemmän, kenties moni ongelma ratkeaisi, jos tekisimmekin vähemmän, hitaammin ja suuremmalla rakkaudella ja huolenpidolla.

Yhtäaikaa itsestäänselvältä ja mahdottomalta tuntuva ajatus hitaudesta jäi itämään takaraivooni. Yön tai pari nukuttuani muutin suhtautumistani tekstin kirjoittamiseen ja ajattelin: sillä ei ole kiire. Annoin tekstin muhia viikkokausia ja tekeytyä omassa tahdissaan kuin taikinan. Lauseita alkoi ilmestyä aamulla herätessä tai työmatkalla bussissa istuessa. Aloin kuormittumisen sijaan nauttia kirjoitusprosessista. Se alkoi voimavarojen kuluttamisen sijaan innostaa ja elähdyttää. Siis tuottaa energiaa enemmän kuin kuluttaa sitä. Regeneroida.

Kun epäterveen järjestelmän epäterveet toimintamallit meinaavat vetää meitä alas, uusiutuva kulttuuri on köysi, johon voi tarttua. Sitä voi ajatella ohjenuorana ja muistutuksena, joka uudelleen ja uudelleen kampeaa meitä pois meihin istutetuista haitallisista toimintamalleista. Se purkaa meistä pala kerrallaan epätervettä ohjelmointia. Se ei ole avaimet käteen -ratkaisu, kerrasta valmis, vaan se on avoin, elävä prosessi. Kuin puutarha, jolla ei ole valmista kaavaa ja tiettyä lopputulosta, vaan jolla on tilaa monimuotoistua ja kukoistaa ja kasvaa omaan ennalta-arvaamattomaan suuntaansa.

Yksi aikamme keskeinen piirre on riittämättömyyden tunne, joka saa ihmisen puskemaan omien jaksamisensa ja hyvinvointinsa rajojen yli. Moni on sanonut kokevansa samaa riittämättömyyttä Elokapinassa toimiessaankin – sitä tunnetta, että minä en tee tarpeeksi, pitäisi tehdä enemmän. Mutta koko ympäristökriisi on niin massiivinen mittaluokaltaan ja olemme niin käsittämättömän myöhässä sen pysäyttämisen kanssa, että miten kukaan yksilö voisi koskaan ”tehdä tarpeeksi”, niin kauan kuin ekokriisi kuitenkin jatkuu? Kukaan meistä ei pysty yksin omalla työpanoksellaan kriisiä pysäyttämään, ja kriisi tulee todennäköisesti jatkumaan vuosikymmeniä. Tämän takia puskeminen ja uuvuksiin asti itsestään antaminen on umpikuja. Yksi pieni ihminen ei pysty tekemään kovin paljoa, mutta yksi pieni ihminen voi tehdä sen verran kuin hänellä on varaa. Jokainen resurssiensa mukaan, mutta ei yli. Se riittää.

Olen alkanut ajatella, että myös tämä riittämättömyyden tunne tulee siitä epäterveestä, haitallisesta kulttuurista, jota me yritämme purkaa. Ei ole mitään yksittäistä pistettä, jonne puskemisen jälkeen ekokriisi on ratkaistu ja sitten voin levätä. Tämä on prosessi, jolla ei ole loppupistettä näkyvissä, ja siksi meidän on opittava toimimaan tavoilla, joissa voimme voida levätä ja voida paremmin jo nyt, samalla kun kapinoimme. Jos me haluamme luoda terveempää kulttuuria, meidän täytyy kokeilla ja löytää uusia toimintatapoja, jotka eivät aja meitä samaan pahoinvointiin ja uupumukseen kuin vanha haitallinen kulttuuri.

Uusiutuva kulttuuri ei ole kuitenkaan pelkästään jaksamiseen ja yhteisön hyvinvointiin liittyvä asia, vaan paljon laajempi kokonaisuus. Seuraavassa osassa sukellamme syvemmälle siihen, mitä kaikkea uusiutuva kulttuuri on.

Päivi Antila