Miten niin maailmantalous on kolonialistinen?
Elokapinan viestinnässä ja sisäisissä keskusteluissa on usein todettu fossiilitalouden seurauksien kohdistuvan voimakkaimmin niihin, jotka vähiten ovat aiheuttaneet planeetan kuumenemista ja ilmastojärjestelmän nyrjähtämistä erityisesti historiallisesti tarkastellen. Kyse on alkuperäiskansoista ja niin sanotuista kolmannen maailman maista, joita nykyisin nimitetään hieman epätarkasti globaaliksi eteläksi.
Nälkä, väestön heikot elinolosuhteet ja heikentyvä ympäristö eivät ole ilmaantuneet yhtäkkiä ilmastonmuutoksen seurauksena. Ne ovat aiheutuneet kolonialismista ja siirtomaavallasta alkaen maailman talousjärjestelmästä pitkän ajan kuluessa. Se puolestaan on toiminut globaalin pohjoisen hyväksi.
Globaalin etelän maissa on kärsitty ja kärsitään edelleen köyhyydestä, vaikka joissakin maissa on myös huomattava vauraita henkilöitä. Esimerkiksi Intiassa on maailman kolmanneksi eniten miljardöörejä Kiinan ja Yhdysvaltojen jälkeen, 271 henkilöä vuonna 20241, mutta vuotta aikaisemmin Globaali nälkäindeksi GHI2 kertoi 125 maan vertailussa Intian päätyneen 111. sijalle. Jopa Pohjois-Korea selviytyy lasten nälkävertailussa paremmin. GHI vertailee alle viisivuotiaiden aliravittujen lasten prosenttiosuutta kaikista tarkasteluikäisistä, paino-ikäsuhdetta eli akuuttia aliravitsemusta, pituus-ikäsuhdetta eli kroonista aliravitsemusta sekä lapsikuolleisuutta.
Koko monen vuosisadan prosessia ei käy tässä avaaminen, mutta yhden olennaisen piirteen II maailmansodasta alkaen voi tähänkin luonnostellen kirjoittaa: kansainvälisten rahoituslaitosten, International Financial Institutes (IFIs), roolin.
Yhdysvaltain ja Iso-Britannian asiantuntijat suunnittelivat maailmantalouden uudet hallintaperusteet toisen maailmansodan keskellä. Bretton Woods -instituutiot eli Kansainvälinen valuuttarahasto, International Monetary Fund (IMF), ja maailmanpankkiryhmän ydin, Kansainvälinen jälleenrakennus- ja kehityspankki International Bank for Reconstruction and Development (IBRD), perustettiin sodan loppuvaiheessa heinäkuussa 1944 Yhdysvaltain Bretton Woodsin kylässä – siitä rahoituslaitosten yhteisnimi.
Kylmän sodan kynnyksellä Neuvostoliitto jäi pois maailmantalouden keskeisten instituutioiden ulkopuolelle. Jo 1950-luvulla Yhdysvaltain vaatimuksesta IMF:n lainoista tehtiin ehdollisia, ja ehtoja tiukennettiin moneen otteeseen.
Maailmanpankkiryhmä, World Bank Group (WBG), koostuu IBRD:n lisäksi kolmesta muusta rahoituslaitoksesta, joiden tehtäväkentät poikkeavat toisistaan. Ne ovat Kansainvälinen kehitysjärjestö eli International Development Associaton (IDA), Kansainvälinen rahoitusyhtiö eli International Finance Corporation (IFC) sekä Monenkeskinen investointitakuulaitos eli Multilateral Investment Guarantee Agency (MIGA).
Lisäksi WBG:iin kuuluu hyvin tärkeä toimija, joka ei ole rahoituslaitos, Kansainvälinen investointiristiriitojen sovittelukeskus eli International Centre for the Settlement of Investment Disputes (ICSID). Sitä on laajasti kritisoitu toiminnasta monikansallisten yritysten hyväksi, englanniksi multinational corporations (MNCs), sekä salailusta ja demokratian puutteesta3. Monikansallisten yritysten pääkonttorit sijaitsevat pääasiassa Yhdysvalloissa, Japanissa ja Länsi-Euroopassa, sekä jossain määrin viime vuosikymmenten nopean talouskasvun Kiinassa – siis pääasiassa globaalin etelän ulkopuolella.4
Vuonna 2001 ääniosuudet Maailmanpankkiryhmän IBRD:ssä jakautuivat epätasaisesti: Yhdysvalloilla 16,45 % ja esimerkiksi Saharan eteläpuolisen Afrikan mailla 2,00 %, ja vastaavasti IDA:ssa 14,46 % ja 2,91 %. Nykyiset maailmanpolitiikan professorit Teivo Teivainen ja Heikki Patomäki totesivat 2000-luvun alussa, että ”ongelmana on, että IMF ja Maailmanpankki edustavat velkojien ja rikkaiden maiden etuja, eikä velallisilla ole niissä juuri valtaa”.5
Maailmanpankkiryhmä ja Kansainvälinen valuuttarahasto ovat 1980-luvun alusta alkaen ajaneet lainanottajamaille lainansaannin ehtona Rakennesopeutusohjelmia eli Structural Adjustment Programs (SAPs), jotka ovat taloudellisia toimintaohjelmia globaalin etelän maille, joita myös kehittyviksi maiksi kutsutaan.6 Käytännössä ohjelmat ovat tarkoittaneet julkisen sektorin työvoiman, julkisten tukien ja muiden julkisten kulujen leikkaamista sekä valtio-omisteisten yritysten yksityistämistä ja valtion valvoman teollisuuden sääntelyn purkua. Myös investointisäätelyn vähentäminen ulkomaisen liiketoiminnan eduksi sekä verotuksen aukkojen sulkeminen ja kotimaisen veronkeruun kasvattaminen kuuluvat SAPs-ehtoihin. Toisin sanoen lainaehtojen täyttäminen on edellyttänyt siirtymistä uusliberaaliin markkinatalouteen ja talouskuripolitiikaan.7
SAPs-järjestelyjä seurasivat 1999 Köyhyydenvähentämisen strategiapapereiden, Poverty Reduction Strategy Papers (PRSP), toimenpideohjelmat. Molemmat ovat orwellilaisen uuskielen mukaisia nimityksiä, sillä toimenpiteet johtivat päinvastaisiin seurauksiin: köyhyys kasvoi.8 Kun kohtuuttomilla ehdoilla saatujen lainojen takaisinmaksuja olivat WBG ja IMF vaatineet ensisijaisiksi, ne käytännössä olivat pakottaneet ”köyhiä maita alentamaan väestönsä elintasoa”9.
Planetaarisen ekologisen tilan kohentamiseksi WBG ja IMF eivät toimi. Maailmanpankki tukee suoraan ekstraktivistisen teollisuuden monikansallisia yrityksiä rahoittamalla tai takaamalla tiettyjä hankkeita. Ekstraktivististen yritysten toiminta on luonnostaan ympäristön kannalta saastuttavaa ja monin muin tavoin ympäristölle haitallista, koska ne ovat riippuvaisia fossiilisista polttoaineista ja fossiilisten tuotteiden tuotannosta. Maailmanpankin investoinnit näihin yrityksiin ovat hiljainen kannustin niiden väärinkäytöksiin ja suoja niiden väärinkäytösten seurauksilta ottaen huomioon yritysten ja investoijan vaikutusvallan isäntämaissa.10 Teollisuustukien lisäksi ICSID uhkaa ratkaisuillaan siirtymistä vähähiiliseen talouteen ja väheksyy ihmisoikeuksia11.
Ekstraktivismi tarkoittaa suurten raaka-aine- tai luonnonmateriaalimäärien haltuunottoa kaupattavaksi kansainvälisillä markkinoilla12. Näitä ovat esimerkiksi kaivannaiset, metsäteollisuuden raaka-aineet ja jättipatojen avulla saatu vesi, jolla saadaan sähköä kansainväliseenkin jakoon, kuten Kaakkois-Aasiassa Mekongjoen ja sen sivujokien alueella13, 14, 15.
IMF:n lainajärjestelyjen rakenteellisten uudistusten seurauksena 81 kehittyvässä maassa yhä useammat ihmiset joutuivat köyhyyskierteeseen vuosina 1986–2016, sillä uudistukset lisäsivät työttömyyttä, vähensivät hallitusten tuloja, kasvattivat peruspalvelujen kustannuksia sekä järjestelivät uusiksi veronkeruun, eläkkeet ja sosiaaliturvaohjelmat.16
WBG:n ja IMF:n lainapolitiikasta on tullut merkittävä Saharan eteläpuolisen Afrikan köyhyyttä lisäävä tekijä.17
Maailman vauraimpien miesten piirissä kehitys on ollut toinen. Vuodesta 2020 lähtien maailman rikkaimmat viisi miestä ovat kaksinkertaistaneet omaisuutensa. Samaan aikaan lähes viisi miljardia ihmistä maailmassa on köyhtynyt. Ankarat olot ja nälkä synkentävät monien ihmisten elämää maailmanlaajuisesti, joka päivä.18
Mutta kyse ei ole vain muutamasta setämiehestä. ”Vuonna 2015 globaali pohjoinen otti haltuunsa globaalista etelästä 12 miljardia tonnia materiaalisia raaka-aineita, 822 miljoonaa hehtaaria maata, 21 eksajoulea (21·1018) energiaa, sekä 188 miljoonaa henkilötyövuotta. Tämä on arvoltaan pohjoisen hinnoittelun mukaan 10,8 biljoonaa (US$10,8·1012) yhdysvaltain dollaria– riittävästi lopettamaan köyhyys 70 kertaa.” 1990–2015 rasite etelästä oli kokonaisuudessaan 242 biljoonaa yhdysvaltain dollaria vuoden 2010 vaihtokurssilla. ”Tämä uuttaminen edustaa merkittävää jättipottia globaalille pohjoiselle, samansuuruista kuin neljännes pohjoisen BKT:stä.”19 Samana vuonna kehitysapu globaaliin etelään oli 131.6 miljardia yhdysvaltain dollaria eli 1,2 % rasitteesta.20
Jos planeetaarinen ekologinen tila sallisi, nykyvauhdilla kestäisi 230 vuotta päästä eroon köyhyydestä, mutta ihmiskunnalla saattaa olla ensimmäinen dollaribiljonääri kymmenessä vuodessa. Biljoona yhdysvaltain dollaria vastaa kirjoitushetkellä 915,7 miljardia euroa.21
Maailmanpankkiryhmän ja Kansainvälisen valuuttarahaston hankkeilla ei köyhyydestä päästä eroon eikä planeettaa pelasteta ekologisesti.22
Kolumbialais-amerikkalainen antropologi, professori Arturo Escobar totesi jo 1990-luvulla, että vaihtoehtoisen kehityksen sijaan meidän tulee siirtyä suuntaamaan kohti vaihtoehtoa kehitykselle ylipäätään, sillä nykyinen ajattelu kehityksestä merkitsee vallankäyttöä niiden vahingoksi, joilla valtaa puuttuu. Nykyinen ajattelu on suoraa jatkumoa perinteisestä kolonialismista.23
Olli-Pekka Haavisto
1HURUN. (no date). Hurun Global Rich List 2024. https://www.hurun.net/en-US/Info/Detail?num=K851WM942LBU, luettu 16.08.2024.
2Fritschel, H. (editor) (Oct 2023). Global Hunger Index 2023: The Power of Youth in Shaping Food Systems. Deutsche Welthungerhilfe e. V./Concern Worldwide. https://www.globalhungerindex.org/pdf/en/2023.pdf.
3INSIDE THE INSTITUTIONS. (18 Jul 2022). What is the World Bank’s International Center for the Settlement of Investment Disputes (ICSID)?. BRETTON WOODS project – Critical Voices on the World Bank and IMF. https://www.brettonwoodsproject.org/2022/07/what-is-the-world-banks-international-center-for-the-settlement-of-investment-disputes-icsid-2/, luettu 17.08.2024.
4Cheung, B. (updated 8 Aug 2023). What Countries Are Most Multinational Corporations Based in?. Investopedia. https://www.investopedia.com/ask/answers/021715/why-are-most-multinational-corporations-either-us-europe-or-japan.asp, luettu 17.08.2024.
5Patomäki, H. & Teivainen, T. (2003). Globaali demokratia. Helsinki Gaudeamus.
6United Nations Economic and Social Comission for Western Asia ESCWA. (no date). Structural adjustment programmes. https://archive.unescwa.org/structural-adjustment-programmes, luettu 14.01.2024.
7 Halton, Cl. (updated 25 Sep 2021). What Are Structural Adjustment Programmes (SAPs). Investopedia. https://www.investopedia.com/terms/s/structural-adjustment.asp.
8Wamala, S., Kawazi, I., Mpepo, B. Ph. (Oct 2006). 14 Poverty Reduction Stratedy Papers: Bold New Approach to Poverty Eradication or Old Wine in New Bottles?. Teoksessa Globalization and Health, toimittajat Ichiro Kawazi ja Sarah Wamala. Oxford University Press. https://doi.org/10.1093/acprof:oso/9780195172997.003.0014.
9Shah, A. (last updated 24 Mar 2013). Structural Adjustment – a Major Cause of Poverty. Global Issues. https://www.globalissues.org/article/3/structural-adjustment-a-major-cause-of-poverty, luettu 16.08.2024.
10Herbert, E. B. & Odeniyi, O. O. (Jul 2022). Impact of World Bank-Assisted Projects on Poverty Alleviation. Consilience – The Journal of Sustainable Development (25). https://doi.org/10.52214/consilience.vi25.6748.
11Inside the institutions. (18 Jul 2022 ). What is the World Bank’s International Center for the Settlement of Investment Disputes (ICSID)?. BRETTON WOODS project – Critical Voices on the World Bank and IMF. https://www.brettonwoodsproject.org/2022/07/what-is-the-world-banks-international-center-for-the-settlement-of-investment-disputes-icsid-2/, luettu 17.08.2024.
12Gudynas, E. (2018). Extractivisms: Tendencies and Consequences. In Reframing Latin American Development, edited by Ronaldo Munck, and Raúl Delgado Wise. Routledge Critical Development Studies. London, UK: Routledge. https://doi.org/https://doi.org/10.4324/9781315170084-4.
13Permpongsacharoen, W. (2010). Padot palaavat Mekongille. Teoksessa A. Portin (toim.), Kirja vedestä (s. 28 – 35). Helsinki: Siemenpuu-säätiö/Into Kustannus. https://siemenpuu.org/wp-content/uploads/2023/01/Kirja-vedesta_Siemenpuun-teemajulkaisu-3.pdf.
14Kaisti, H., Käkönen, M. (2010). Maailmanpankin tähtihanke Laosissa. Teoksessa A. Portin (toim.), Kirja vedestä. Siemenpuu-säätiö/Into Kustannus. https://siemenpuu.org/wp-content/uploads/2023/01/Kirja-vedesta_Siemenpuun-teemajulkaisu-3.pdf.
15Energy Policy and Planning Office. (29 Mar 2016). Xayapuri Hydrtoelectric Power Project. MINISTRY OF ENERGY, THAILAND. https://www.eppo.go.th/index.php/en/energy-information-services/xayaburi-hydroelectric-power-project, luettu 20.08.2024.
16Biglaiser, Gl. & McGauvran, R. J. (7 Jun 2022 online). The Effects of IMF loan conditions on poverty in the developing world. Journal of International Relations and Development (2022)25: 806 – 833. https://doi.org/10.1057/s41268-022-00263-1, luettu 12.08.2024.
17Gwandu, H. A. (Dec 2022). Poverty in Sub-Africa: Reflecting on the Failure of International Global Governance. Studia Historiae Oeconomicae 40(2). https://doi.org/10.14746/sho.2022.40.2.006, luettu 12.08.2024.
18OXFAM POLICY & PRACTICE. (15.01.2024). Inequality Inc. How corporate power divides our world and the need for a newera of public action. Brifing Paper. https://policy-practice.oxfam.org/resources/inequality-inc-how-corporate-power-divides-our-world-and-the-need-for-a-new-era-621583/, luettu 12.08.2024.
19Hickel, J., Dorninger, Chr., Wieland, H., Suwandi, I. (Mar 2022). Imperialist appropriation in the world economy: Drain from the global South through unequal exchange, 1990 – 2015. Global Environmental Change, Vol 73. https://doi.org/10.1016/j.gloenvcha.2022.102467, luettu 15.01.2024.
20OECD (no date). Development aid rises again in 2015, spending on refugees doubles. https://reliefweb.int/report/world/development-aid-rises-again-2015-spending-refugees-doubles, luettu 15.01.2024.
21OXFAM POLICY & PRACTICE. (15.01.2024). Inequality Inc. How corporate power divides our world and the need for a newera of public action. Briefing Paper. https://policy-practice.oxfam.org/resources/inequality-inc-how-corporate-power-divides-our-world-and-the-need-for-a-new-era-621583/, luettu 12.08.2024.
22Herbert, E. B. & Odeniyi, O. O. (Jul 2022). Impact of World Bank-Assisted Projects on Poverty Alleviation. Consilience – The Journal of Sustainable Development (25). https://doi.org/10.52214/consilience.vi25.6748.
23Kothari, A., Salleh, A., Escobar, A., Demaria, F., Acosta, A. (2019). PLURIVERSE – A Post-Development Dictionary. Tulika Books. https://radicalecologicaldemocracy.org/wp-content/uploads/2020/09/Pluriverse-full-printable-version-July-2019.pdf.