Miten poliisiväkivalta ja ilmastokriisi ovat osa samaa ilmiötä?

Elokapinan 3.10.2020 järjestämä ilmastomielenilmaus on nostanut esiin kysymyksen poliisiväkivallasta ja kansalaistottelemattomuuden oikeutuksesta. Tässä kirjoituksessa haluan puhua poliisiväkivallan, ilmastokriisin ja ekologisen romahduksen yhteydestä toisiinsa.

Elokapinan arvoissa ja periaatteissa keskeistä on myötätunto. Toimimme väkivallattomasti yhteisen hyvän puolesta, jotta kaikella elämällä planeetallamme olisi mahdollisimman turvallinen tulevaisuus.

Myötätunto onkin yksi tapa tarkastella sitä, millä tavoin poliisiväkivalta, ekologinen romahdus ja ilmastokriisi ovat kytköksissä toisiinsa. Yhteiskuntamme ja talousjärjestelmämme kovat arvot ovat ilmasto- ja ympäristökriisin ytimessä. Ekologinen romahdus tuskin olisi voinut syventyä nykytilanteeseen asti – jossa lajien sukupuuttotahti on 10-100-kertainen verrattuna normaaliin – jos suhtautuisimme muihin eläinlajeihin lämmöllä, kunnioituksella ja myötätunnolla. Ilmastokriisi aiheuttaa globaalisti satojen tuhansien ihmisten kuoleman jo nyt vuosittain. Siitä aiheutuu köyhyyttä, nälänhätää, konflikteja ja pakkomuuttoa jo nyt. Globaalissa pohjoisessa emme (vielä) näe näitä  elämäntapamme traagisia vaikutuksia suoraan. Myötätunnon taitomme ei useinkaan yletä tuhansien kilometrien päähän.

Myötätuntoon kytkeytyy siis kysymys etäisyydestä. Jos koemme toisen olennon kanssa läheisyyttä tai samankaltaisuutta, meidän on helpompaa tuntea sitä kohtaan myös myötätuntoa ja sitä kautta välittää sen hyvinvoinnista. Näin ollen tunnemme suurempaa myötätuntoa esimerkiksi muita kädellisiä tai muita nisäkkäitä kohtaan kuin biologisesti etäisempiä eläinlajeja kohtaan. Välitämme niistä enemmän. Samoin muita ihmisryhmiä kohtaan tuntemamme myötätunto näyttää rakentuvan läheisyyden tai samankaltaisuuden kokemukselle. Koemme samankaltaisuutta meitä lähellä oleviin helpommin kuin maantieteellisesti kauempana oleviin. Kulttuurinen samankaltaisuus luo myös kokemusta samankaltaisuudesta. Henkinen etäisyys vaikuttaa myös myötätunnon syntymiseen toista kohtaan. Jos koemme toisen vaikeasti ymmärrettäväksi, tunnemme vähemmän myötätuntoa.

Miten voisimme välittää enemmän? Tieteellinen tieto kertoo jo nyt, että elämän eri muodot ovat yhteydessä toisiinsa. Tarvitsemme koko moninaisen systeemin, koko lajikirjon ihmeellisyydessään, jotta planeettamme voi hyvin, ja meillä ihmisinä on elinvoimainen tulevaisuus. Tiedämme myös, että muutkin eläimet kokevat tunteita – myös syvää kärsimystä. Mikä siis johtaisi myötätunnon kokemiseen sillä tavoin, ettei katkosta ihmisen ja muun elämän välillä syntyisi? Miten osaisimme muuttaa ajatteluamme niin, että ottaisimme luontevasti kaukana (tulevaisuudessa tai fyysisesti nykyisyydessä) olevat ihmiset, luonnon ja muut eläimet yhteiskunnallisessa päätöksenteossa merkittävästi huomioon?

Yhteiskuntamme yhteisöt perustuvat usein kilpailuun, suoriutumiseen ja häpeän uhkaan. Näin myös poliisilla, jonka työssä ei yksinkertaisesti ole tilaa tai aikaa henkilökohtaiselle arvopohdinnalle, tai myötätunnolle – erityisesti kenttätilanteessa. Jos OC-sumutukseen liittyvässä tilanteessa jokaisella poliisilla olisi ollut hetki kahden kesken mieltään ilmaisevien kanssa, tai jos heistä joku olisi vaikkapa ollut poliisin sukulainen tai ystävä, kaasuttaminen olisi ollut moraalisesti hankala toimintatapa. Etäisyyden mielikuvaa on pidettävä yllä, jotta toiselle voi tuottaa vahinkoa. Samoin esimerkiksi sotatilanteissa vihollisista usein puhutaan eläiminä. Heistä luodaan viholliskuvia, jotta oma toiminta vaikuttaa oikeutetulta. Jos jokainen meistä, poliisi tai ei, pysähtyisi olemaan herkkä ja myötätuntoinen, yhteiskuntamme ei voisi toimia niin kuin se toimii nyt.

Ajattelen, että olennaista on siis uskaltaa tuntea. Uskaltaa nähdä toinen, ymmärtää tieteellistä tietoa toisesta, tuntea yhteys omaan myötätunnon taitoomme ja toiseen. Jos koemme, että meillä on syvä yhteys toiseen, että olemme samaa, emme halua toiselle vahinkoa tai kärsimystä. Jos taas ajattelemme, että toinen on kovin erilainen, meitä vastaan tai pelkäämme, käyttäydymme todennäköisemmin aggressiivisesti. Elokapinan mielenilmauksessa tapahtui katkos. Olimme täysin rauhanomaisia ja muistuttamassa ilmastokriisistä. Toimintamme oli poliittista ja siihen on yhteiskunnassamme kansalaisilla oikeus. Eikö poliisi käsittänyt sumutetta käyttäessään, että meidän asiamme on myös heidän asiansa?

Vastakkainasettelu poliisin ja Elokapinan välillä on keinotekoinen ja poliisin – ja Syyskapinan kommentoijien – luoma. Emme ole poliisia vastaan. Emme itse asiassa ole ketään vastaan. Me olemme yhteiskuntarauhan ja turvallisen tulevaisuuden puolella. Meistä moni suhtautuu myötätuntoisesti jopa OC-kaasua sumuttaneihin poliisiyksilöihin. Samaan aikaan olemme huolissamme kansalaisoikeuksista ja myötätunnon katkoksesta poliisien puolelta. Elokapina on täysin väkivallaton liike. Pyrimme väkivallattomuuteen myös puheen tasolla. Kaasutuksen aikana muutama henkilö nousi vastustamaan sumutusta, ja olemme siitä kiitollisia. On ihailtavaa yrittää estää kärsimyksen tuottamista. Samaan aikaan oli ihailtavaa rauhanomaisuuutta, että muut mielenilmaukseen osallistujat osoittivat tukensa laulamalla.

Väkivaltakoneisto, joka tuottaa lauantain 3.10.2020 kaltaisia tilanteita, tuottaa myös ekologisen katastrofin ja ilmastokriisin. Yhteiskuntana meidän on uskallettava olla myötätuntoisia, välittää ja ottaa vastuuta: toisesta ihmisestä, ympäristöstä, muista eläimistä ja planeetastamme.

-Elina Kauppila