Ylikulutuskeskusten sijaan on rakennettava elinkelpoinen tulevaisuus / Instead of Overconsumption Centres we need to build a viable future

(In English below)

Kauppakeskukset ovat ylikulutusta ajavan markkinakoneiston silmäänpistävimpiä ilmentymiä. Yhteiskuntamme ylikulutuksen lopettaminen on elinehto maailman monien alueiden ihmisille, tuleville sukupolville sekä lukemattomille eliölajeille. Siksi haastamme näiden ylikulutuskeskusten keskeisen aseman kaupungeissamme. Emme syyllistä yksittäisiä ostoksilla kävijöitä tai työntekijöitä, vaan haluamme avata keskustelun siitä, mitä yhteiskunnallista muutosta ylikulutuskulttuurin tilalle tarvitaan. Tarvitsemme mittavan ekologisen jälleenrakennusohjelman, joka tuo yhteiskuntamme kestävämmälle pohjalle oikeudenmukaisesti. Kattavalla ohjelmalla ihmisille tulee tarjota merkityksellisiä ja kestäviä elinkeinoja. Yksilön toimeentulo ei saa olla riippuvainen työpaikasta, jonka perusta on ylikulutus/ekokriisin kiihdyttäminen.

Suomen ylikulutuspäivä oli tänä vuonna 31. maaliskuuta. Se tarkoittaa, että siihen mennessä Suomen asukkaat olivat kuluttaneet vuoden 2022 osuutensa maailman luonnonvaroista. Maapallolla on jo nyt enemmän ihmisten tuottamaa materiaa kuin elävää biomassaa. Ellemme tee suuria muutoksia nykypolitiikkaan, ihmisten tuottaman materian määrä tuplautuu vuoteen 2040 mennessä. Tällainen ylituotanto vaatii valtavasti luonnonvaroja ja maapinta-alaa, mikä kiihdyttää luonnon monimuotoisuuden tuhoutumista ja näin vaarantaa planeetan luonnonjärjestelmien vakauden. Vuosien 1970-2017 välillä Eurooppa, Yhdysvallat ja muutama muu rikas valtio olivat vastuussa 74 prosentista luonnonvarojen ylikulutuksesta ja siitä aiheutuneesta elinympäristöjen kuihduttamisesta. Tutkijoiden laskelmien mukaan suomalaisten luonnonvarojen kulutuksen tason tulisi olla noin 70% nykyistä pienempi ollakseen kestävä.

Ylikulutus vaatii luonnonvarojen lisäksi valtavat määrät energiaa ja perustuu fossiilisten polttoaineiden käyttöön, mikä kuumentaa ilmastoa ja näin ollen vaarantaa yli kolmen miljardin ihmisen elinolosuhteet. Suomen ilmastotavoitteissa ja -toimissa ei kuitenkaan huomioida, millaiset päästöt täällä kulutettujen vaatteiden, laitteiden ja raaka-aineiden tuottaminen aiheuttaa Suomen ulkopuolella. Lähes puolet suomalaisten päästöistä syntyy ulkomailla. Karkeasti kyse on siitä, että erityisesti Aasiassa tuotetaan suurilla päästöillä tavaroita Yhdysvaltojen ja Euroopan kulutukseen. Rikkaiden alueiden kulutus siis perustuu muiden alueiden luonnonvarojen ja työvoiman hyväksikäyttöön sekä tuottaa valtavasti päästöjä kolonialistisessa maailmantaloudessa halpatuotantomaiksi pakotetuilla alueilla. Tästä huolimatta Suomen hallituksella ei ole lainkaan sitovia tavoitteita kulutusperäisten ilmastopäästöjen hillitsemiseksi tai materiaalisen ylikulutuksen vähentämiseksi. Vaadimme Suomen hallitukselta kulutusperäisten päästöjen sisällyttämistä Suomen päästövähennystavoitteisiin sekä luonnonvarojen ja energian kulutuksen laskemista kestävälle tasolle.

Taloudellisten voittojen ja talouskasvun tavoittelu sekä liiallinen luotto markkinoihin resurssien kohdistajana on luonut ja ylläpitää ylikulutuskulttuuria. Kulutuskulttuuri tarjoaa lupauksia henkilökohtaisesta täyttymyksestä kaupallisten tuotteiden kautta. Ylikulutusta ja talouden liikakasvua eivät aja vain aito kysyntä, ihmisten halu ja tarve ostaa tuotteita. Tuotteita tuotetaan yli tarpeen ja tämä tuotanto yritetään myydä erilaisin keinoin (Treadmill of Production). Näitä ovat esimerkiksi keinotekoisten tarpeiden luominen psykologisesti manipuloivalla, haluja tyhjästä luovalla mainonnalla sekä tuotteiden käyttöiän tarkoituksellinen lyhentäminen eli niin kutsuttu suunniteltu vanheneminen. Manipuloivat ja petolliset myyntitemput kiihdyttävät ja ylläpitävät luonnonvarojen ylikulutusta, joka vaarantaa hyvän elämän edellytykset maapallolla.

Muoti on erinomainen esimerkki manipuloivasta mainonnasta ja suunnitellusta vanhenemisesta: joka vuodenaikaan ilmestyvät uudet vaatemallistot, ja pikamuotiliikkeiden vaatteet on tehty tarkoituksella heikkolaatuisiksi. Elektroniikkajäteistä esimerkiksi Apple ja Samsung ovat joutuneet maksamaan korvauksia, kun ne ovat suunnitelleet tuotteensa vanhenemaan ennen aikojaan​​​​​​​​​​​​. Jatkuvasti ilmestyvät uudet päivitykset, joita vanhat laitteet eivät enää tue, varaosien ja korjauksen heikko saatavuus sekä minimaalisin muokkauksin ilmestyvät "uudet" tuotteet ovat esimerkkejä siitä, kuinka eri tuotannonaloilla elektroniikasta autoihin ihmiset saadaan ylikuluttamaan yhä enemmän ja enemmän. Teknologinen kehitys ei yksin riitä päästöjen vähentämiseen. Siksi ylikulutus on lopetettava.

Ekologisessa jälleenrakennusohjelmassa on otettava huomioon kaksi oikeudenmukaisuuden ulottuvuutta: valtion sisäinen ja kansainvälinen. Jälkimmäinen tarkoittaa sitä, että ylikuluttavat yhteiskunnat kantavat historiallisen vastuunsa ekokriisin aiheuttamisesta ja nykyisestä sitä kiihdyttävästä toiminnasta. Näiden yhteiskuntien, joihin Suomikin kuuluu, vauraus on rakennettu kolonialismiin perustuvalla maailmanjärjestyksellä (ns. "unequal exchange"). Siksi niiden vastuulla on kompensoida ilmastovelkaansa eli tukea riistettyjä alueita sopeutumaan ilmastokriisiin ja kamppailemaan sitä vastaan. Tämä tarkoittaa esimerkiksi rahallista tukea, jota on tähän mennessä annettu aivan liian vähän. Ilmastotoimissa on ensisijaista kuunnella mustia, ruskeita ja alkuperäiskansojen yhteisöjä eli niitä, joita kolonialistisen ilmastokriisin vaikutukset koskettavat eniten. Tämä on myös Suomen sisäinen asia: on annettava eri yhteisöille, esimerkiksi saamelaisille ja pakolaisille, todellista vaikutusvaltaa ilmastopolitiikassa.

Valtioiden sisäinen oikeudenmukaisuus tarkoittaa myös sitä että otetaan huomioon, minkä väestönosien toiminta kiihdyttää ilmastokriisiä eniten, ja toisaalta keiden toimeentuloon tarvittava järjestelmämuutos vaikuttaa eniten. Kaikkien vastuu kriisin aiheuttamisesta ja kiihdyttämisestä ei ole yhtäläinen. Suomen sisällä rikkain väestönosa aiheuttaa kulutuksellaan 2,6-kertaisesti päästöjä köyhimpiin verrattuna. Niinpä toimien on vähennettävä eniten suurituloisten ylikulutusta. Toimet on suunniteltava niin, ettei perustarpeiden täyttämisen hinta nouse pienituloisille kohtuuttomaksi. On myös taattava nyt fossiili-intensiivisillä aloilla työskenteleville ihmisille toimeentulo jälleenrakennusohjelman myötä uutta kestävää yhteiskuntaa rakentavilta aloilta.

Ekologisen jälleenrakennuksen myötä uusia Helsingin Triplan tai Tampereen Ratinan kaltaisia ylikulutuskeskuksia ei enää nouse ja vanhojen tilat käytetään laajamittaisen korjaamisen, yhteiskäytön, vuokraamisen, lainaamisen ja kierrättämisen mahdollistamiseen. Ylikulutusta kiihdyttävän markkinoinnin sijalle voimme saada aitoa uusiutuvaa kulttuuria ja yhteisöllisyyttä, jotka herättävät meissä kilpailumentaliteetin sijaan tyytyväisyyttä ja iloa. Esimerkiksi São Paolo, Chennai, Grenoble ja Maine ovat kieltäneet ulkomainonnan kokonaan tai suurilta osin, hyvin tuloksin. Tilalle on noussut muun muassa katutaidetta.

Ekologisen jälleenrakennuksen muutokset ovat tietysti tätä suurempia ja syvällisempiä. Ympäri maailmaa on esimerkkejä kolonialismia purkavista, kohti uutta kestävää yhteiskuntaa pyrkivistä poliittisista ohjelmista, kuten Buen Vivir -ajattelu Etelä-Amerikassa ja Rojavan ekologiset ohjelmat Pohjois-Syyriassa. Suomen kontekstissa ekologista jälleenrakennusohjelmaa on hahmotellut kattavimmin luultavasti BIOS-tutkimusyksikkö. BIOS:in ohjelmassa painottuvat muutokset asumisen, liikkumisen, ruoan ja energiantuotannon infrastruktuuriin ja käytäntöihin. Muutosten laajuutta on verrattu muun muassa toisen maailmansodan jälkeiseen jälleenrakennukseen. Toisaalta fossiilienergian pikaista korvaamista on verrattu sotatalouden määrätietoisiin ponnisteluihin. Kaikessa ongelmallisuudessaan nämä historialliset esimerkit näyttävät, että tuotantoa ja yhteiskunnan resursseja on mahdollista kohdistaa nopeasti uudelleen kriisin iskiessä. Ekologinen jälleenrakennus on kuitenkin toteutettava demokratiaa vahvistaen ja laajentaen, eikä autoritäärisesti.

Tutkimus osoittaa selvästi että ympäristökriisin ratkaisut eivät ole sovitettavissa yhteen talouden jatkuvan kasvun kanssa (ks. esim. 1, 2). IPCC:n uusimmassa raportissa todetaan, että useiden tutkimusten mukaan vain bruttokansantuotteen kasvattamisesta luopumalla voidaan pysäyttää ilmaston kuumentaminen alle kahteen asteeseen. Siksi ekologisen jälleenrakennuksen on oltava kasvusta piittaamatonta politiikkaa, jonka tavoitteena on ihmisten ja koko elävän planeetan hyvinvointi. Vihreä kasvu on myytti. On osoitettu, että tarvittavan suuruista irtikytkentää materiaalien käytön, päästöjen ja talouskasvun välillä ei tapahdu. Tiedämme myös, että bruttokansantuote ei ole hyvinvoinnin mittari. Sen sijaan meidän tulisi seurata useita mittareita kuten taloudellista tasa-arvoa, luonnonvarojen käyttöä ja sosiaalista hyvinvointia. Bruttokansantuoteeseen keskittyminen on saanut meidät laiminlyömään tärkeämpiä mittareita, ajanut luonnonvarojen ryöstökäyttöä sekä tuottanut vaaralliset määrät ilmastopäästöjä. Tutkimuksen mukaan kohtuullinen elintaso voidaan saavuttaa massiivisesti nykyistä suomalaista tasoa pienemmällä energiankäytöllä: jos energiaa käytettäisiin säästeliäästi ja viisaasti, riittäisi 1960-luvun globaali energian määrä takaamaan 10 miljardille ihmiselle kohtuullisen elintason.

Ylikulutus kytkeytyy vahvasti yksilökeskeisyyteen, kuluttamiseen ja kilpailuun. Markkinakoneistojen ajaman kerskakulutuksen on kuitenkin loputtava. Tulevaisuutta voisikin kuvata käsitteellä “henkilökohtainen kohtuus – yhteinen ylellisyys”. Esimerkiksi kirjastot, taloyhtiöiden yhteiset saunat ja vaatelainaamot ovat tästä hienoja esimerkkejä. Olisi kestämätöntä ja tehotonta tuottaa jokaisesta kirjasta kopio kaikille, jokaiselle sauna kotiin tai jatkuvasti uusia vaatteita kaikille. Yhteiskäytössä näistä ylellisyyksistä nauttiminen on kuitenkin kaikille saavutettavissa. Tämän kaltaisia jo toimivia tosielämän konsepteja merkittävästi laajentamalla luonnonvarojen ja energian kulutus sekä päästöt voidaan saada kestävälle tasolle. Esimerkiksi verkosto "Doughnut Economics Action Lab" on kerännyt sivuilleen suuren määrän erilaisia projekteja, aloitteita ja suunnitelmia ympäri maailmaa.

Ihmisten ja muiden eliölajien elämän ja tulevaisuuden uhraaminen ylikulutuksen tähden on lopetettava. Ylenpalttinen tavarapaljous, hupilentäminen, kriisejä kiihdyttävä fossiilisten polttoaineiden liikakäyttö, tuotantoeläinten kärsimys, alkuperäiskansojen maiden riistäminen, viimeisten luonnonmetsien hakkaaminen sekä uhanalaisten lajien elinympäristöjen tuhoaminen pikavoittojen vuoksi ovat kaikki asioita, jotka suomalaisen yhteiskunnan, ja kaikkien ylikuluttavien yhteiskuntien, on muutettava. On selvää, että yhteiskuntana voimme merkittävästi vähentää kulutustamme nykyisestä. Täydellistä ohjelmaa ekologiseen jälleenrakennukseen ei ole vielä olemassa, mutta Suomella on valtavasti resursseja jotka pitää nyt suunnata tämän ohjelman laatimiseen.​​​​​​​

Shopping centres are embodiments of the market forces driving overconsumption. It is a necessity of survival for people in many areas, for future generations and for countless species that overconsumption is reduced, and this is why we are challenging the central role of shopping centers in the cityscape. The purpose is not to point blame towards individual shoppers or workers, but to open up a conversation about a necessary societal change away from overconsumption. We need an all-encompassing ecological reconstruction program, that will guide our society into a sustainable level of consumption in a just way. The program needs to provide people with truly meaningful work instead of work that accelerates the crisis.

The overconsumption day of Finland was March 31. this year, which means that by that date the population of Finland had consumed their annual share of the world's natural resources. There is already now more human-made mass than living biomass in the world. If we do not make major changes to current trends, the amount of human-made mass will double by 2040. This sort of overconsumption requires vast amounts of natural resources and lands, which in turn accelerates the loss of biodiversity and thus endangers the stability of planetary Earth-system. Between 1970 and 2017 Europe, the USA and a few other rich countries were responsible for 74 percent of the overconsuption of natural resources and of the natural destruction it has caused to habitats. Scientists have counted that the Finnish level of consumption should be 70% smaller than it is currently in order to be sustainable.

Overconsumption requires huge amounts of energy and is based upon the use of fossil fuels, which heats up the climate and endangers the viability of habitats of three billion people. But still, the Finnish emission reduction goals do not count in the emissions of clothes, devices and raw materials consumed here but produced elsewhere. Nearly half of the Finnish emissions are created overseas. To put it simply, especially in Asia commodities are produced for European and American consumption while creating large amounts of emissions. The consumption of rich areas is thus based on the use of natural resources and labor of other areas and it creates vast amounts of emissions elsewhere. Despite all this, the Finnish government does not have any binding goals on reduction of consumption based emissions or overconsumption. We demand the Finnish government to take into account the consumption-based climate emissions in Finland's emission reduction targets as well as reducing the use of natural resources and energy down to a sustainable level.

The pursuit of economic gains and growth as well as an immoderate trust in markets in directing the use of resources has created and is maintaining the overconsumption culture. The consumption culture gives promises of personal fulfilment through the consumption of market commodities. Overconsumption and economic growth are not merely driven by a true demand and need. Products are produced more than there is a need for and different marketing schemes are used to sell as much as possible (Treadmill of Production). These tactics include creating manufactured needs via manipulative, need-creating advertising and in a purposeful shortening of the lifespan of products, the so-called planned obsolescence. Treacherous marketing schemes accelerate and maintain the overconsumption of natural resources, which endangers the viability of Earth.

Fashion is a prime example of manipulative advertising and of planned obsolescence: for each four seasons new collections of clothing are produced, and the clothes of fast fashion shops are purposefully made to be of low quality. Out of the electricity giants for example Apple and Samsung have been made to pay fines for planning their products to be obsolete in an artificially short time. Continuous new updates unsupported by old devices, the weak availability of replacement parts and repairs and new products with minimal alterations are examples of how different industries from electronics to vehicles make people overconsume more and more. Technological developments alone are not enough to reduce emissions. This is why overconsumption has got to come to an end.

The ecological reconstruction program has to consider two aspects of justice: within the nation and beyond it. The latter one means that overconsuming societies take on their historical and contemporary responsibility of accelerating the ecocrisis. These societies, including Finland, have built their wealth on a world-system based on colonialism ("unequal exchange"). This is why it is their responsibility to support exploited areas in adapting to the climate crisis and to help them fight against it. This means, for example, compensating climate debt in the form of monetary support that has been given much too little up to date. In climate action it is imperative to listen to black, brown and indigenous communities, which is to say those communities that are the most affected by the workings of colonial climate crisis. This is also an internal matter in Finland: it is important to hear the voices of different communities, including for example the Sámi people and refugees.

The internal justice of countries also means that it is considered which groups accelerate the climate crisis the most, and also whose livelihoods are the most effeceted by the necessary systematic changes. The responsibility for accelerating the crisis is not the same for all. Within Finland the consumption of the richest part creates 2,6 times more emissions than the consumption of the poorest part. Thus climate action needs to focus on cutting down the overconsumption of the richest parts. The actions have to be planned so that the price for answering basic needs does not become unreasonable. Livelihoods must be guaranteed to people currently working in fossil-intensive fields by providing jobs at sustainable reconstructive industries.

With the ecological reconstruction program, no new overconsumption centres such as Tripla in Helsinki or Ratina in Tampere will be built. The old spaces will be used for making reconstruction, sharing, renting, borrowing and recycling possible. Instead of overconsumption culture, we can have true regenerative culture and community, that supports not competition but contentment and joy. For example São Paolo, Chennai, Grenoble and Maine have banned outdoor advertising completely or to a large extent, and with good results. Ads have been replaced by street art among other things.

The changes of the ecological reconstruction are larger and more profound than this of course. All over the world there have been examples of anti-colonial reconstructive political programs, such as the Buen Vivir -thought in South America and Rojava's ecological programs in North Syria. In the context of Finland, the ecological reconstruction has been probably been sketched out most thoroughly by BIOS research unit. The program of BIOS puts weight on living, transportation, food and energy. The scale of the required change has been compared to the post WW2 reconstruction. On the other hand, the rapid shift away from fossil fuels has been compared to determined efforts of war-time economies. These problematic connotations reminds us that it is possible to redirect the production and resources of a given society in a time of crisis. However, it is important that the ecological reconstruction is done in a fashion that supports and broadens democracy instead of favouring authoritarianism.

Research clearly shows that solutions to the ecocrisis are not feasible within the framework of continuous economic growth (for example 1, 2). The latest IPCC report states that only by giving up the growth of GDP it is possible to limit the heating of the climate under 2 degrees. That is why the ecological reconstruction needs not to strive for growth but for the well-being of people and the planet. Green growth is a myth. It has been shown, that the required delinking between material use, emissions and economic growth does not take place. We also know that GDP is not a determinator of well-being. Instead we should be following multiple determinators such as economic equality, natural resource use and social well-being. The focus on GDP has made us blind to more important factors as well as it has created emissions and overuse of natural resources. Research shows that a decent living is possible to be provided still with massive reductions to energy use: would energy be used smartly and sparingly, the global amount of energy used in the 1960s would be sufficient to provide decent living for 10 billion people.

Overconsumption is strongly linked to individualism and competition. The flashy consumption driven by the market system has to stop. The ideal future could be described as ''personal moderation - shared luxury''. Libraries, residence shared saunas and fashion rentals are good examples of this. It would be unsustainable and inefficient to produce everyone their own copy of a book, their own home sauna and continuous new clothes for everyone. Via shared use these luxuries become accessible for all. By expanding these sorts of practises that are in part already in use, we could set the use of natural resources and energy, consumption and emissions to a sustainable level. For example the network "Doughnut Economics Action Lab" has collected a large number of different incentives, projects and plans like these from all over the world into their website.

The sacrifice of life of people as well as other species, the sacrifice of future in general has to stop by stopping overconsumption. The overabundance of stuff, flying for fun, crisis accelerating fossil fuel overuse, the suffering of production animals, the exploitation of indigenous lands, the cutting down of last old-growth forests and the destruction of the habitats of endangered species are all things that overconsuming societies such as Finland need to change. It is clear, that as a society we can reduce our level of consumption significantly. The perfect program for ecological reconstruction does not yet exist, but Finland has great amounts of resources that now should be directed towards making this program.