Kolme runoa

Kolme runoa

Nykyhetken turvallisuuden illuusio, tietoisuus, että ilmastokriisiä ja luontokatoa aiheutetaan lisääntyvästä tietoisuudesta huolimatta, päättäjien kyvyttömyys vastuunkantoon, rakkauden, riittämättömyyden, syyllisyyden ja turhautumisen kokemukset herättävät tunteita ja ajatuksia. Kolme kapinallista käsittelevät näitä teemoja alla runojen muodossa.

Tuulia Reponen, Outi Leskinen ja Minna Kanerva

Rohkeita

se tulee hyökynä

en tahdo en tahdo

alistua ahdistukseen

hyväksyä tuhoa

haluan vielä tulevaisuuden

jotain jota odottaa

mikseivät päättäjät

päätä olla rohkeita

ottaa riskin

tehdä oikein

miksi lasten

miksi nuorten

miksi tavallisten ihmisten

pitää olla rohkeita

se tulee hyökynä

annan sen tulla

annan sen mennä

ehkä minäkin

olen rohkea

Minna

**********


Rakkauden manifesti

Tiistaiyönä syntyi uusi nisäkäs maailmaan

karvaton, hurjasti rääkyvä avuton rääpäle

Sanovat kahdella jalalla kävelevän aikoinaan

nyt on täysi työ pitää päätä paikoillaan

Onnekseen sattui syntymään Pohjolaan

vanhemmille koulutetun keskiluokan

äidille ja isälle, jotka hellii, hoivaa, huolehtii

päätä satutuokion jälkeen suukottamaan ehtii

”Kyllä me hänessä elämän ihme tehtiin

suhteen rakkaus lapseksi manifestoitiin”

Vuonna 2032 kolme vuotta h-hetkeen

rakkauden manifesti kysyy kummiltaan

”Miltä talvi näytti? Nyt on tummaa vaan.”

Niin kohtelias, ettei syyllistä kummiaan.

”Tokko itsekään muistan”, mumisen hiljaa

”Ei siitä nyt oo niin kauaa!” ”Hyvä on, jaa,

oli tykkylumen alla notkuvia puita, viljaa,

timantteina kimmeltäviä kinoksia ja

kallion seinämästä tippuvia jääpuikkoja”

”Mitä on tykkylumi? Liittyykö se tykkeihin?”

Havahdun luokkahuoneessa lavarunokurssilla

tuijotan liitutauluun nojaavaa joulukorttia

Mietin rikkaiden omaisuuden verollepanoa:

millaisen ihmeen vaatii, että aiheuttaja korvaa

tuhoamansa elämän puitteet lotossa hävinneille

vuosisatoja kolonisoiduille kansoille, teille,

varttuville nuorille, joita vanhemmat rakastaa

liian paljon kertoakseen koko totuuden

liian vähän ryhtyäkseen nyt vastarintaan

vallankumous on sotkuista ja epävarmaa

Tuulia

**********


Summer Night City

In the darkness you can imagine everything is fine.

In the darkness you can imagine that beyond the bike path, beyond the few trees, and beyond the

hum of traffic there is a wilderness, a forest that will continue for hundreds of kilometres.

In the darkness you can imagine that the trees that stand so big, and so dark, so solemn will never be

felled

They will die of storm, or of old age, and as they die they will just fall down, rot and nurture

Give life to all the fungi, all the moss, all the bugs and all the beings that feed on them

In the relative darkness of the summer night

you can imagine that in the winter the darkness is real

No artificial light to wreck the circadian rhythm of insects, and birds, and man too; come to think

of it

In the darkness, when there's almost no one around

no people, no electric scoots, no cars - rather more bunnies and thrushes -

one can imagine that even the people in the West have learnt to tread light on Earth.

In the darkness you can imagine that.

In the darkness, as I ride, I can smell, not

only the sewer, not only the polluted river (though it is

much clearer now than some years ago) but the vegetation,

the biosphere around me. I can feel, I can hear, I can see

and I can smell. The warmth, the humidity on my skin

The air of the night wrapping me in.

For a while I can imagine, I can play

for awhile that things are all right.

They are not, the world is not, all right, my life is not all right, but for a while I get a glimpse

what it must feel like

as one is loved, and loves

Oh well. In the darkness, one gets to meta.

Gettin' closer to where I live.

Should I grow roots here? to some especial, some particular place? or shall I just call Earth "home"?

Can I? How broken and fragile they woud be?

Gettin' closer to where I live. The "heat island" phenomenon is very discernible now

More buildings, more asphalt, more people.

In the darkness you can drive by the very familial crossroads you were supposed to take!

In the darkness you can imagine that the road goes on forever, that carbon budget goes on forever,

that life never ends, that you can always ride and

there is always night

Almost at home, or where I reside. The heat island phenomenon really getting strong. I'm content

I guess I have A/C, all eco labeled energy of course.

But I digress

In the darkness

Outi

(One summer eve I went to pick some rhubarb from a friend's garden, and water their plants, and as I rode back with my bicycle I thought of this. The ride was from northern suburbias of Helsinki to the more central parts of the city.)

**********